Kun avaan työ­ko­nee­ni, näy­töl­le il­mes­tyy taus­ta­ku­vak­si va­lit­se­ma­ni suu­ri koi­ran pää. Koi­ra on las­ke­nut kuo­non­sa etu­tas­sun va­raan ja kat­soo ka­me­raan rus­keil­la sil­mil­lään. Kat­se on vä­hän ky­sy­vä tai odot­ta­va ja jo­ten­kin lem­peä. Kos­kaan en ole omis­ta­nut koi­raa, mut­ta luen täs­tä kat­sees­ta myös sel­lais­ta koi­ra­mais­ta val­miu­des­sa ole­vaa odo­tus­ta ja ikään kuin luot­ta­vai­sen ky­sy­myk­sen ih­mi­sel­le: ”Mitä tä­nään teh­täi­siin?”

Täl­lai­sen kat­seen al­la al­kaa jo­kai­nen työ­päi­vä­ni ko­neen ää­rel­lä. Täy­tyy sa­noa, et­tä en sitä usein­kaan eri­tyi­ses­ti ajat­te­le. Mut­ta sit­ten tu­lee nii­tä päi­viä, jol­loin kai­paa jo­kais­ta rau­hoit­ta­vaa, lem­pe­ää ja toi­vei­kas­ta kat­set­ta. Ja sil­loin tä­mä­kin taus­ta­ku­va­na ole­va koi­ran kat­se loh­dut­taa ja roh­kai­see.

Jo­kai­nen kai­paa jos­kus roh­kai­se­vaa kat­set­ta. Eh­kä ai­kui­sen on vai­ke­am­pi suo­raan pyy­tää tu­kea, kun sitä tar­vit­see. Mut­ta muis­tan, kun kuo­pus oli päi­vä­ko­ti-ikäi­nen ja aa­mul­la hoi­toon jää­mi­nen oli vai­ke­aa, hän oh­jeis­ti mi­nua: ”Muis­ta kat­toa vie­lä kau­kaa­kin.” Ja niin puis­ton läpi töi­hin kä­vel­les­sä­ni kään­nyin mon­ta ker­taa kat­so­maan sitä ik­ku­naa, jos­sa lap­si oli ja vil­kut­ti. Ne kat­seet an­toi­vat meil­le mo­lem­mil­le voi­maa sel­vi­tä sii­tä het­kes­tä.

Ju­ma­lan kat­set­ta on vai­kea ym­mär­tää, mut­ta Psal­meis­sa sitä ku­va­taan esi­mer­kik­si näin: ”Kat­see­ni seu­raa as­ke­lei­ta­si.” Jos­kus Ju­ma­lan kat­se tun­tuu seu­raa­van vaa­ti­va­na, jos­kus tun­tuu, et­tä nä­kee­kö Ju­ma­la kui­ten­kaan. Sel­lai­si­na het­ki­nä yri­tän aja­tel­la yh­tä evan­ke­liu­min ku­vaus­ta Jee­suk­sen kat­sees­ta: ”Jee­sus kat­soi hä­neen, ra­kas­ti hän­tä ja sa­noi…” Jee­sus kat­soi ra­kas­ta­vas­ti, mut­ta sil­ti sitä seu­ra­si kat­seen koh­teel­le esi­tet­ty vai­kea pyyn­tö.

Näi­den Raa­ma­tun ku­vaus­ten va­ras­sa voin elää luot­ta­en sii­hen, et­tä Ju­ma­lan kat­se seu­raa as­ke­lei­ta­ni, ja se on ra­kas­ta­va kat­se. Ju­ma­la ei pai­nos­ta, uh­kai­le tai pe­lot­te­le, mut­ta sil­ti jos­kus käy niin kuin vir­res­sä sa­no­taan: ”Kat­see­si al­la tai­vum­me, lem­pe­än kat­see­si al­la.”

Kir­joit­ta­ja on Hei­no­lan seu­ra­kun­ta­pas­to­ri.