Al­ku­vuon­na odo­tuk­set täl­le vuo­del­le oli­vat va­loi­sat. Ko­ro­na­pan­de­mi­as­ta joh­tu­vat ko­koon­tu­mis­ra­joi­tuk­set tu­li­si­vat pois­tu­maan ja ar­ki pa­lau­tui­si ta­kai­sin tut­tui­hin uo­miin­sa. Toi­sin kui­ten­kin kävi. Hel­mi­kuus­sa al­koi Ve­nä­jän hyök­käys­so­ta Uk­rai­naan.

So­dan vai­ku­tuk­set Eu­roo­pan ta­lou­teen ja in­hi­mil­li­set kär­si­myk­set ovat him­men­tä­neet lä­hi­tu­le­vai­suu­tem­me nä­ky­mät. Tu­le­va tal­vi, ener­gi­ak­rii­si ja so­dan mah­dol­li­nen es­ka­loi­tu­mi­nen syn­kis­tä­vät mie­lem­me. Mi­ten meil­le käy? Kuin­ka uk­rai­na­lai­set sel­vi­ä­vät so­das­ta ja tu­le­vas­ta tal­ves­ta? Var­mas­ti lä­hes jo­kais­ta mie­ti­tyt­tää, on­ko nä­ky­vis­sä mi­tään mah­dol­li­suut­ta rau­haan. On­ko meil­lä toi­voa tu­le­vai­suu­des­ta?

Jou­lu­e­van­ke­liu­mi Va­pah­ta­jas­ta on nyt ajan­koh­tai­sem­pi kuin ker­taa­kaan sit­ten Suo­men so­ta­vuo­sien.

Bet­le­he­min ke­dol­la pai­me­nil­le il­mes­tyi Her­ran en­ke­li ja tai­vaal­li­nen so­ta­jouk­ko, joka il­moit­ti ih­mis­kun­nal­le Va­pah­ta­jan syn­ty­mäs­tä ja ih­meel­li­ses­tä pe­las­ta­jas­ta. Hän ar­mah­taa mei­dät syn­nin tuo­mal­ta tu­hol­ta. Pai­me­net sai­vat kuul­la myös Ju­ma­lan suun­ni­tel­mis­ta mei­tä koh­taan.

”Ju­ma­lan on kun­nia kor­keuk­sis­sa, maan pääl­lä rau­ha ih­mi­sil­lä, joi­ta hän ra­kas­taa.” (Luuk. 2:14.)

Ju­ma­la lä­het­ti meil­le Va­pah­ta­jan, Jee­suk­sen, kos­ka Hän ra­kas­taa mei­tä. Hä­nel­lä on mei­tä koh­taan hyvä tah­to. Va­pah­ta­jan täh­den Ju­ma­lan ja mei­dän vä­lil­läm­me on rau­ha, vaik­ka me olem­me ih­mis­kun­ta­na rik­ko­neet Hä­nen tah­to­aan vuo­si­tu­han­sien ajan. Mitä me vas­taam­me Hä­nen hy­vyy­teen­sä? Oli­si­ko ih­mis­ten­vä­li­nen rau­ha ja kes­ki­näi­nen rak­kaus Ju­ma­lal­le mie­lui­nen vas­taus?

Rau­ha ei syn­ny it­ses­tään, vaan sen eteen on pon­nis­tel­ta­va ja näh­tä­vä vai­vaa. Meis­tä kat­sot­tu­na rau­han syn­ty­mi­nen näyt­tää mah­dot­to­mal­ta, mut­ta Ju­ma­lal­le kaik­ki on mah­dol­lis­ta. Va­pah­ta­jan syn­ty­mä, elä­mä, kuo­le­ma ja ylös­nou­se­mus muis­tut­ta­vat meil­le Ju­ma­lan kaik­ki­val­tiu­des­ta.

Jou­lun ai­ka on toi­von nä­ky­vä merk­ki maa­il­mas­sa. Se saa mei­dät us­ko­maan ja luot­ta­maan Ju­ma­laan, jol­le kaik­ki on mah­dol­lis­ta. Jou­lun ai­ka kut­suu mei­tä toi­mi­maan lä­him­mäis­tem­me hy­väk­si sekä us­ko­maan, et­tä pa­rem­paa maa­il­maa kan­nat­taa ra­ken­taa.

An­ta­koon Va­pah­ta­ja meil­le tä­hän run­saas­ti us­koa, toi­voa ja rak­kaut­ta.

Siu­nat­tua Jou­lua! 

Pe­rin­tei­nen jou­lu­ter­veh­dys on kir­joi­tet­tu yh­teis­työs­sä Kir­kon­seu­dun le­vik­ki­a­lu­een kirk­ko­her­ro­jen kans­sa. Kari Es­ke­li­nen on Nas­to­lan seu­ra­kun­nan kir­ko­her­ra.