Kun ih­mi­nen sai en­sim­mäis­tä ker­taa pii­ki­ven is­kuil­la tu­len syt­ty­mään, ar­va­si­ko hän jo sil­loin, mi­ten pie­ni liek­ki voi­si liit­tyä ih­mi­sen hen­gel­li­seen elä­mään?

Nuo­tio, kynt­ti­lä, puu­sau­nan luuk­ku. Jak­saa­han noi­ta kat­sel­la.

Sama hil­jai­nen kun­ni­oi­tus on nä­ky­nyt kir­kol­li­sis­sa pii­reis­sä kes­ki­a­jal­la, kun esi­mer­kik­si Hol­lo­lan kir­kos­sa on siu­nat­tu kynt­ti­lät käyt­töön.

Siis jäl­leen ker­ran yk­si osoi­tus sii­tä, et­tä tämä va­lon läh­de edus­taa jo­tain suu­rem­paa. Se on port­ti, miet­tei­den heh­ku­va hii­li ja pol­ku ih­mi­sen omaan si­sim­pään. Kynt­ti­lä on siis sym­bo­li.

Sun­nun­tai­na 5.2. vie­te­tään kirk­ko­vuo­des­sa kynt­ti­län­päi­vää. Evan­ke­liu­mis­sa pal­jas­tuu, ke­nen seu­raan kynt­ti­län valo voi par­haim­mil­laan ol­la port­ti. Van­ha Si­me­on ko­hot­taa kä­si­var­sil­leen Jee­sus-lap­sen. Hän koh­taa Va­lon, joka on Ju­ma­la ja ih­mi­nen. Par­haim­mil­laan kynt­ti­län va­los­sa lois­taa Valo. Py­syt­kö kär­ryil­lä?

Kun elä­mäs­sä koh­taa suu­ri ilon het­ki, kynt­ti­lä syt­tyy.

Kun on ai­ka ar­vos­taa teh­tyä työ­tä tai opis­ke­lua, kynt­ti­lä syt­tyy.

Kun suru tai krii­si koh­taa, kynt­ti­lä syt­tyy.

Kun on ai­ka muis­taa, kynt­ti­lä syt­tyy.

Kun on ai­ka näh­dä pit­käs­tä ai­kaa ruo­ka­pöy­däs­sä, kynt­ti­lä syt­tyy.

Kun on har­tau­den ai­ka, kynt­ti­lä syt­tyy.

Voi­si­ko kynt­ti­län sy­tyt­tä­mi­nen ol­la kut­su, jon­ka esi­täm­me Jee­suk­sel­le?

Oli sit­ten ky­sees­sä ilo, suru tai juh­la: "Tule, Kris­tus, vie­raak­sem­me ja kan­na ilo­am­me tai ki­pu­am­me."

Ja kos­ka on kyse kris­tit­ty­jen sym­bo­lii­kas­ta, sii­hen liit­tyy mai­nio ris­ti­rii­ta: vesi sy­tyt­tää kynt­ti­län.

Kas­te­ve­si sy­tyt­tää us­kon lie­kin, jos­ta Ju­ma­la pi­tää huol­ta. Kas­te­tun lä­hi­pii­ri, kris­ti­tyt ja kirk­ko ovat osal­taan täs­sä lyh­dyn­var­ti­jan teh­tä­väs­sä apu­na.

Kas­te­ve­si voi sy­tyt­tää us­kon lie­kin sik­si, et­tä sii­hen ve­teen yh­dis­ty­vät kaik­ki Ju­ma­lan lu­pauk­set. Te­o­lo­git sa­no­vat, et­tä "sana liit­tyy ai­nee­seen". Raa­ma­tun lu­pauk­set vir­taa­vat kas­te­tun pään pääl­tä, ja hän saa ne omak­seen.

Kas­te­tul­le sy­ty­te­tään heti kas­ta­mi­sen jäl­keen kynt­ti­lä ja pap­pi lau­suu: "Jee­sus sa­noo: Minä olen maa­il­man valo. Se, joka seu­raa mi­nua, ei kul­je pi­me­äs­sä, vaan hä­nel­lä on elä­män valo." (Joh. 8:12.)

Vesi sy­tyt­tää kynt­ti­län.

Kir­joit­ta­ja on Hol­lo­lan seu­ra­kun­nan pap­pi.