JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Säröjen paljas­ta­vassa valossa mahdol­listuu yhteys toiseen

15.8.2024
Hanna Rantala

Vir­taa­va vesi pu­hut­te­li mi­nua Imat­ran­kos­ken ää­rel­lä Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan per­he­neu­vo­jien ko­koon­tu­mi­ses­sa vii­me ke­vää­nä. Kos­ken mah­ta­va voi­ma, ve­den pau­hu ja ylös sil­lal­le as­ti kan­tau­tu­vat pärs­keet tun­tui­vat ihol­la as­ti. Ve­si­mas­san vyö­ry va­pau­tui koh­ti jo­kea, jos­sa vesi sai et­siä uo­mi­aan ja kul­kea mi­ten tah­toi. Vuo­de­nai­ko­jen kier­to nä­kyy ve­sis­töis­säm­me. Jär­vi jää­tyy, se su­laa, lip­lat­taa ja aal­toi­lee, kun­nes jää­tyy jäl­leen.

Per­he­neu­von­ta al­koi tam­pe­re­lai­sen pas­to­ri Mat­ti Jo­en­suun il­moi­tuk­ses­ta Aa­mu­leh­teen vuon­na 1944, kun hän ke­hot­ti ero­ai­keis­sa ole­via pa­re­ja tu­le­maan kes­kus­te­le­maan en­nen mah­dol­lis­ta avi­oe­roa. Voim­me ku­vi­tel­la, min­kä­lais­ta oli pa­ris­kun­tien ar­ki so­dan jäl­keen, ja, et­tä kes­kus­te­lu­a­vul­le oli ti­lauk­sen­sa. Kir­jai­li­ja Kai­sa Pel­to­la ku­vaa so­dan jäl­keis­tä kol­lek­tii­vis­ta trau­maa jää­ty­neek­si jär­vek­si. Su­ku­pol­vi toi­sen­sa pe­rään syn­tyy tä­hän jää­ty­nee­seen jär­veen. Olem­me sii­hen niin kiin­ni kas­va­nei­ta, et­tem­me ky­ke­ne tun­nis­ta­maan sitä. Ha­lu­ai­sim­me pääs­tä jäh­met­ty­nei­syy­den ti­las­ta koh­ti elä­män vir­taa, va­paut­ta hen­git­tää ja ol­la ole­mas­sa omi­na it­se­näm­me. Et­sim­me yh­teyt­tä toi­siin, et­sim­me rak­kaut­ta, joka su­lat­tai­si mei­dät.

Pa­ri­suh­tees­sa tar­peem­me he­rää­vät hen­kiin. Tar­vit­sem­me ra­kas­ta­vaa kat­set­ta ol­lak­sem­me it­sel­lem­me ole­mas­sa, ai­van kuin pie­net lap­set. Lap­si meis­sä pel­kää yk­si­näi­syyt­tä ja hyl­kää­mis­tä. Syvä, tie­dos­ta­ma­ton ja ali­ta­jun­nas­ta kum­pu­a­va haa­va ak­ti­voi­tuu, kun kat­som­me it­se­äm­me kump­pa­nim­me kaut­ta. Olen­ko ra­kas­tet­tu ja riit­tä­vä? Toi­ses­sa asu­va pai­no­las­ti lei­jai­lee ras­kaa­na ja ha­pet­to­ma­na il­ma­na huo­nee­seen. Mi­hin minä lo­pun ja mis­tä toi­nen al­kaa? Ra­jat vä­lil­läm­me ovat hei­kot ja ha­ta­rat, toi­sen tun­teet tun­tu­vat omil­tam­me.

Olem­me kaik­ki sa­mas­sa ve­nees­sä, sou­dam­me jää­ty­neis­sä jär­vis­sä et­sien sä­rö­jä, jois­ta pää­sem­me vir­taa­vaan yh­tey­teen. Täs­sä vir­tauk­ses­sa tun­teet voi­vat tul­la ja men­nä aal­to­jen lail­la. Voim­me ylit­tää aal­lot kaar­na­lai­vo­jen ta­voin, ke­vy­es­ti ja pa­kot­ta­mat­ta, suos­tu­en ve­den tah­tiin. Vir­taus joh­taa tyy­nel­le pin­nal­le, jos­sa voim­me näh­dä vas­ta­ran­nan ja tois­tem­me ke­vy­et ää­ri­vii­vat. Yh­teys toi­seen syn­tyy, kun us­kal­lam­me pal­jas­taa ku­van kes­ke­ne­räi­sis­tä ra­jois­tam­me. Jos­sain hei­kon ra­jan pin­nas­sa syn­tyy särö, jos­ta ohi­kii­tä­vän het­ken ajan valo voi siir­tyä ih­mi­ses­tä toi­seen. Sä­rö­jen kaut­ta ta­pah­tu­va ra­kas­ta­mi­nen on in­hi­mil­lis­tä. Se on vas­ta­vuo­rois­ta ja tur­val­lis­ta. Tur­val­li­suu­den olo­ti­las­sa saa kel­lua oma­na it­se­nään vail­la pel­koa, ele­tyn elä­män pärs­keet ihol­la.

Kir­joit­ta­ja on Lah­den seu­ra­kun­tien per­he­neu­vo­ja

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Digilehti

Epaper cover

Digilehti

Epaper cover