Kir­kol­li­ses­sa pe­rin­tees­sä tun­ne­taan sym­bo­lei­na ai­na­kin ne­li­sen­kym­men­tä lin­tu­la­jia. Ta­val­li­sin on kyyh­ky­nen, Py­hän Hen­gen ver­taus­ku­va. Sen taus­ta­na on ker­to­mus Jee­suk­sen kas­tees­ta. Sii­nä mai­ni­taan, et­tä Jee­suk­sen nous­tes­sa ve­des­tä tai­vaat au­ke­ni­vat ja hän näki "Ju­ma­lan Hen­gen las­keu­tu­van kyyh­ky­sen ta­voin ja aset­tu­van hä­nen pääl­leen." (Matt. 3:16.)

Kirk­koi­sä Jo­han­nes Khry­sos­to­mos sa­noi Py­hän Hen­gen il­mes­ty­neen Jee­sus­ta kas­tet­ta­es­sa kyyh­ky­sen muo­dos­sa, kos­ka se on sä­vyi­sä ja puh­das eläin. Pyhä Hen­ki on sä­vyi­syy­den hen­ki.

Kyyh­ky­nen liit­tyy Raa­ma­tus­sa myös toi­seen kes­kei­seen ta­pah­tu­maan. Kyyh­ky­nen il­moit­ti ve­den­pai­su­muk­sen lop­pu­mi­ses­ta tuo­mal­la Noo­al­le tuo­reen olii­vi­puun ok­san (1. Moos. 8:11). Näin kyyh­ky­nen vies­tii pe­las­tuk­ses­ta, toi­vos­ta ja uu­des­ta elä­mäs­tä. Roo­man ka­ta­kom­beis­sa on säi­ly­nyt var­haisk­ris­til­li­siä piir­rok­sia Noo­as­ta ja kyyh­ky­ses­tä olii­vi­puun ok­sa no­kas­saan.

Sekä Tam­pe­reen et­tä Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan vaa­ku­nois­sa esiin­tyy kyyh­ky­nen olii­vi­puun ok­sa suus­saan. Tam­pe­reen vaa­ku­na pe­rus­tuu Por­voon van­han hiip­pa­kun­nan si­net­tiin, jos­sa ai­hee­na ovat Noo­an ark­ki ja sitä koh­ti len­tä­vä kyyh­ky­nen kol­mi­leh­ti­nen ok­sa no­kas­saan.

Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan vaa­ku­nas­sa on puo­les­taan van­han Vii­pu­rin hiip­pa­kun­nan si­ne­tin pe­rui­na kyyh­ky­nen, jon­ka no­kas­sa on yh­dek­sän­leh­ti­nen kul­tai­nen olii­vi­puun ok­sa. Vii­pu­rin hiip­pa­kun­nan van­has­sa si­ne­tis­sä kyyh­ky­nen on tul­kit­tu rau­han­kyyh­kyk­si, joka muis­tut­taa Täys­si­nän rau­has­ta 1595.

Kyyh­ky­nen rau­han sym­bo­li­na pa­lau­tuu Paa­va­lin sa­no­maan, et­tä Hen­ki on rau­han yh­dys­si­de (Ef. 4:3). Ny­kyi­ses­sä raa­ma­tun­kään­nök­ses­sä asia il­mais­taan näin: "Pyr­ki­kää rau­han si­tein säi­lyt­tä­mään Hen­gen luo­ma yk­seys."

Rau­han­kyyh­kyn ny­ky­muo­dos­saan teki tun­ne­tuk­si tai­tei­li­ja Pab­lo Pi­cas­so. Hä­nen tuo­tan­nos­saan esiin­tyy usein kyyh­ky­jä, ja muu­ta­mal­la mes­ta­ril­li­sel­la ve­dol­la hän teki kyyh­ky­tun­nuk­sen vuo­den 1949 Maa­il­man rau­han­kon­fe­rens­siin. So­dan­jäl­kei­nen rau­han­lii­ke ot­ti sen laa­jaan käyt­töön.

Tänä vuon­na hel­lun­tain sa­no­mas­sa ko­ros­tuu eri­tyi­ses­ti rau­ha. Pyhä Hen­ki on rau­han Hen­ki, jon­ka läs­nä­o­loa maa­il­mam­me kai­paa yhä ki­pe­äm­min. Sa­moin me tar­vit­sem­me roh­kai­sua ja toi­voa ar­keem­me, kaik­kien pel­ko­jem­me ja huol­tem­me kes­kel­le.

Ru­noi­li­ja ja kir­jai­li­ja An­na-Mari Kas­ki­nen on ki­teyt­tä­nyt kai­puum­me pyyn­nök­si: "Tule, rau­han Hen­ki, hil­jaa ko­ho­ta kat­se ylös maas­ta, koh­ti Kris­tus­ta. Tule, rau­han Hen­ki, sil­loin voi­maa saan, sy­dä­me­ni tur­vaa yk­sin Ju­ma­laan."

Jo­kai­nen kris­tit­ty on kut­sut­tu myös rau­han­te­ki­jäk­si. Vas­tak­kai­na­set­te­lu­jen ja vi­ha­pu­heen maa­il­mas­sa, vä­ki­val­lan ja so­dan uu­tis­ku­vien vyö­ry­es­sä ta­jun­taam­me rau­han ra­ken­ta­jia tar­vi­taan yhä enem­män. Pyhä Hen­ki lä­het­tää ja va­rus­taa mei­dät tä­hän teh­tä­vään, toi­mi­maan so­vin­non ja yh­tey­den löy­tä­mi­sen hy­väk­si.

Hel­lun­tain evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus lu­paa omil­leen rau­han: "Minä jä­tän teil­le rau­han. Oman rau­ha­ni minä an­nan teil­le, en sel­lais­ta jon­ka maa­il­ma an­taa. Ol­kaa roh­ke­at, äl­kää vai­pu­ko epä­toi­voon." (Joh. 14:27.)

Kir­joit­ta­ja on Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan piis­pa.