Sonja Turunen: Tuhlataan rakkautta
Lahden seurakunnat
Toisinaan minulle arastellaan kertoa elämän epäonnistumisista tai huonoista valinnoista. Pelätään, että pappi paheksuu ja tuomitsee. Rippikouluun tuleva nuori on puolestaan pelännyt, että häntä ei hyväksytä joukkoon, jos hän on oma itsensä. Yhteyttä kaipaava taas on jättänyt osallistumatta seurakunnan tilaisuuteen niin ikään tuomitsemisen ja ulkopuolelle sulkemisen pelossa.
Tällainen tekee minut surulliseksi. Miten papilla, seurakunnalla tai kirkolla voi olla sellainen maine, että odotetaan tuomitsemista? Kokemusko on osoittanut pelon aiheelliseksi?
”’Opettaja, mikä on lain suurin käsky?’ Jeesus vastasi: ’Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” (Matt. 22:36–39.) Jeesuksen vastaus oli rakkaus. Ei tuomitseminen, ei paheksuminen, ei joukon ulkopuolelle sulkeminen, vaan rakkaus. Jeesus ei tullut maailmaan sitä tuomitsemaan vaan pelastamaan sen.
Saan työskennellä hyvin monikulttuurisissa ja -uskontoisissa oppilaitoksissa. Kun tapoja ja uskontoja on lukemattomia, tulee entistä tärkeämmäksi löytää se kaikkia yhdistävä ydin. Ydin, jonka varassa on mahdollista elää yhdessä hyvää ja turvallista arkea. Se on rakkaus.
Me ihmiset olemme seurakunta ja kirkko täällä maan päällä. Siksi nämä yhteisöt ovat epätäydellisiä. Aina ei osata toimia oikein, vaikka tahtoa olisi. Samanaikaisesti juuri inhimillisyys ja rikkinäisyys on kaunista ja aitoa. Me saamme yhdessä opetella rakastamista.
Jos me rakastamme Jumalaa, me tahdomme toimia Hänen ohjeidensa ja esimerkkinsä mukaan. Jos me rakastamme ihmisiä lähellämme, me tahdomme heille vain hyvää ja ymmärrämme myös heidän olevan Jumalan rakkauden kohteina. Jos me rakastamme itseämme, uskomme olevamme rakkauden arvoisia niiden omien epäonnistumistemme kanssa ja omista huonoista valinnoistamme huolimatta.
Voimme yhdessä ja jokainen omalla paikallamme osoittaa seurakunnan olevan jotakin, josta tulee ensimmäisenä mieleen rakkaus, hyväksyntä, ystävyys ja armo.
Kirjoittaja on oppilaitospappi Koulutuskeskus Salpauksessa, LAB-ammattikorkeakoulussa ja LUT-yliopistossa.