Tuulivoima seurakunnan päätöksenteossa
Energian tuottamismuotoihin liittyvät kysymykset ovat olleet seurakunnissa esillä jo pitkään. Useimmiten on ollut kyse siitä, millaisia energiamuotoja seurakunnan omistamiin kiinteistöihin valitaan tai miten seurakunnan käyttämä sähkö tuotetaan. Näissä keskusteluissa ja niiden pohjalta tehtävissä valinnoissa uusiutuvilla energiamuodoilla on ollut merkittävä asema.
Tuulivoiman rakentamisen kasvu on suunnannut keskustelua ainakin osassa seurakunnista uuteen suuntaan. Tuulivoima uusiutuvana energiamuotona on ollut periaatteessa selvä valinta monien seurakuntien arvovalinnoissa. Keskustelua uusille urille on suunnannut se, että tuulivoima tarvitsee alueita, jonne voimaloita sijoitetaan ja seurakuntien omistamat kiinteistöt voivat olla potentiaalisia sijoittumisen paikkoja.
Tuulivoimaloiden sijoittamisessa tuulivoimayhtiöt useimmiten tekevät ensin sopimuksia suunniteltavan alueen maanomistajien kanssa. Maanomistajien intressit ovat selkeästi nähtävissä: vuokratuloja säännöllisesti ja pitkän aikaa. Jos seurakunnan maalle ollaan suunnittelemassa tuulivoimaa, pätevät seurakuntaan pääosin samat toiminnan logiikat kuin muihinkin maanomistajiin.
Seurakuntalaisten intressit ovat kuitenkin moninaisia, ja näihin intresseihin mahtuu niin tuulivoiman kannatusta kuin vastustustakin. Näiden intressien kanavoituminen seurakunnan tuulivoimapäätöksentekoon jää usein vajavaiseksi.
Toisin on kunnissa. Kunta maanomistajana saattaa tehdä ratkaisuja, mutta tämän lisäksi tuulivoimaloiden kaavoitusprosessin kautta selvitetään monipuolisesti tuulivoimaloiden vaikutuksia. Kaavoitusta täydentää usein YVA-menettely, jossa vaikutuksia arvioidaan vielä tarkemmin. Kunnan kanta tuulivoimaan voi selvitä vasta tämän monitahoisen menettelyjen kirjon jälkeen.
Seurakunnissa ei ole olemassa seurakunnan sisäistä monipuolista osallistamis- ja vaikutusten arviointimenettelyä, jossa jäsenistön kantaa laajasti selvitettäisiin. Yksittäinen seurakunta joutuu muodostamaan kantansa tuulivoimahankkeen alkuvaiheessa maanomistajan ominaisuudessa usein varsin yleisluonteisten periaatteiden (esim. uusiutuvien energiamuotojen suosiminen, tulevien sukupolvien oikeudet) tai vuokratulovirran pohjalta. Jos tämä kanta on kielteinen, näyttäytyy seurakunta muuhun toimintaansa nähden helposti epäjohdonmukaiselta. Jos kanta on myönteinen, seurakuntalaisten kannat jäävät helposti selvittämättä ja päätös joudutaan tekemään kovin teoreettisen tiedon varassa.
Kirjoittaja on Kirkkovaltuutettu Kuhmoisista