Yksin, yhdessä vai yhtymässä?
Janne Raevuori
Miten seurakuntien hallinto kannattaa järjestää?
Tätä kysymystä on pyöritelty aiempaa useammin Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa.
Näppituntuma on se, että ennen oli helpompaa. Oma itsenäinen seurakunta oli pienissäkin kunnissa itsestään selvä asia, hieman kuten kunnantalo ja terveyskeskus. Se oli myös osa identiteettiä – onhan kirkko seissyt monessa pitäjässä keskeisellä paikalla jo satoja vuosia.
Nyt asioita joudutaan katsomaan uusista näkökulmista. Eräs niistä perustuu kirkkolakiin, jonka mukaan saman kunnan alueella olevien seurakuntien on muodostettava seurakuntayhtymä. Kuntaliitokset ovat täten johtaneet automaattisesti moniin seurakuntaliitoksiin, kuten Lahdessa, jossa Nastolan seurakunta liitettiin vuonna 2016 Lahden seurakuntayhtymään.
Yksi pitkäaikainen trendi on maaseutujen hiljeneminen ja pienien kuntien väestön ikääntyminen. Kehitys vaikuttaa elinvoimaan, ja heikkenevien verokertymien myötä myös seurakuntien talouksiin. Historialliset kirkot, pappilat ja leirikeskukset eivät ole aivan huokeita ylläpidettäviä.
Itä-Hämeessä Sysmän ja Hartolan seurakunnat löivät hynttyyt yhteen ja perustivat Tainionvirran seurakunnan vuonna 2019. Yhteistoiminta on sujunut hyvin, onhan kuntien välillä jo ennestään paljon yhteyksiä ja luontaista asiointia. Rauhallista eloa on riittänyt myös Hämeenkoskella, jonka seurakunta liittyi vapaaehtoisesti Hollolan kappeliseurakunnaksi vuonna 2007, siis jo kauan ennen kuntaliitosta.
Asikkalan seurakunta jättäytyi 2010-luvulla liitosjärjestelyiden ulkopuolelle ja pysyi itsenäisenä. Sittemmin se rakensi uuden seurakuntakodinkin Vääksyn kanavan äärelle. Mutta olisiko sillä rahkeita huolehtia kosioretken tehneestä Padasjoesta, jossa kytee nyt kapina?
Myös Lahdessa on keskusteltu vilkkaasti seurakuntien hallintorakenteesta. Käynnistäjänä oli yhteisen kirkkoneuvoston tilaama raportti, jossa suositeltiin voimakkaasti viiden paikallisseurakunnan yhteistyön kehittämistä. Raportissa esitettiin ensi vaiheessa seurakuntien välistä yhteistyösopimusta, ja toisessa vaiheessa yhdistymistä yhdeksi seurakunnaksi 2030-luvun alkupuolella. Nykyiset kirkot voisivat toimia tulevaisuudessa lähikirkkoina, joiden toiminta ja identiteetti turvattaisiin.
Lausuntokierroksella nousi esiin huolia. Siinä missä vaikkapa Keski-Lahden seurakunta kannatti yhdentymistä, Nastolan seurakunta asettui omassa lausunnossaan selvästi vastustavalle kannalle. Launeella puolestaan kannatettiin yhteistyön kehittämistä, mutta haluttiin säilyttää nykyiset rajat.
Lahdessa joudutaan nyt pohtimaan, kuinka yhteistyötä kehitetään eri osapuolia kuunnellen. Haasteet ovat kaikkialla samat. Jos hankalat kysymykset työnnetään taka-alalle, niihin joudutaan palaamaan vielä lähivuosina uudelleen.