"Mi­nun pyhä paik­ka­ni on siel­lä, mis­sä lap­sen­lap­se­ni ovat. Koen iso­van­hem­muu­den ihan Ju­ma­lan mi­nul­le an­ta­ma­na teh­tä­vä­nä. Ai­ka las­ten­las­ten kans­sa oli tär­ke­ää jo ai­em­min, mut­ta nyt elä­ke­läi­se­nä voin pa­nos­taa sii­hen täy­sil­lä. Nyt voim­me yh­des­sä kii­reet­tö­mäs­ti teh­dä ar­ki­sia as­ka­rei­ta, pe­la­ta pal­loa, lii­mail­la tar­ro­ja, leik­kiä peik­ko­leik­kiä, tou­hu­ta mö­kil­lä ja käy­dä ham­mas­lää­kä­ris­sä. 

Hen­gel­li­ses­sä mie­les­sä lap­set ovat jol­la­kin ta­paa py­hiä ihan it­ses­sään. Jee­sus­kin sa­noi, et­tä 'jos el­let­te kään­ny ja tule las­ten kal­tai­sik­si, te et­te pää­se tai­vas­ten val­ta­kun­taan'.

Lap­set on Raa­ma­tus­sa ase­tet­tu meil­le esi­ku­vik­si. Mie­tin, et­tä mis­sä vai­hees­sa ih­mi­ses­tä niin usein hä­vi­ää sel­lai­nen lap­sen­kal­tai­suus, jo­hon Raa­ma­tus­sa vii­ta­taan. Toi­von mu­kaan se nä­kyi­si meis­sä myö­hem­min­kin, jot­ta us­kal­tai­sim­me ol­la ai­dos­ti sel­lai­sia kuin olem­me.

Joka il­ta lii­tän il­ta­ru­kouk­see­ni lap­sen­lap­set. He ovat il­ta­ru­kouk­se­ni Top 5 -lis­tal­la yk­kö­siä. Ru­koi­len, et­tä Ju­ma­la var­je­li­si hei­tä, oh­jai­si hei­tä oi­kei­siin elä­män­va­lin­toi­hin ja et­tä he löy­täi­si­vät Jee­suk­sen."

Sei­ja Kää­ri­äi­nen, Hei­no­la