"Mi­nul­le py­hää on, kun pää­sen eh­tool­li­sel­le, jon­ka Jee­sus it­se aset­ti omak­si muis­tok­seen. Eh­tool­li­nen on us­kon vah­vis­tus­ta sii­tä, et­tä on ole­mas­sa Jee­sus, joka on kär­si­nyt ja kuol­lut mi­nun puo­les­ta­ni. Mi­nul­la on siis tur­va, jo­hon voin elä­mäs­sä­ni luot­taa.

Mi­nul­la on eh­tool­li­sen jako-oi­keus ja usein olen­kin ja­ka­mas­sa eh­tool­lis­ta. Kun mi­nua pyy­det­tiin ja­ka­jak­si, em­min, et­tä olen­ko sii­hen kel­vol­li­nen. Sil­loi­nen kirk­ko­her­ra sa­noi, et­tä kun te­kee sen Jee­suk­sen ni­mes­sä, muu­ta ei tar­vi­ta. Kun olen ja­ka­mas­sa eh­tool­lis­ta tai saa­mas­sa sitä, sii­nä on koko sie­lu­ni mu­ka­na.

Käyn eh­tool­li­sel­la niin usein kuin mah­dol­lis­ta. Mi­nul­le on avau­tu­nut eh­tool­li­sen mer­ki­tys ihan ar­jen voi­ma­va­ra­na­kin. Eh­tool­li­sel­la käyn­ti muis­tut­taa koko seu­raa­van vii­kon ja vie­lä seu­raa­van­kin vii­kon, et­tä meil­lä on tur­va Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa syn­tien an­teek­si­an­ta­ja­na ja so­vit­ta­ja­na. Se kan­taa jo­ka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­sä ja roh­kai­see pal­ve­le­maan lä­him­mäi­siä niil­lä ar­mo­lah­joil­la, joi­ta kul­le­kin on an­net­tu."

Ka­le­vi Hä­mä­läi­nen, Hä­meen­kos­ki