”Olen ol­lut Bots­wa­nas­sa lä­he­tys­työs­sä, ja siel­lä ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa Ju­ma­laa ylis­tet­tiin ryt­mik­käin lau­luin ja tans­sein. Se on af­rik­ka­lai­nen tapa. Kun tu­lin Suo­meen ja is­tuin kir­kon­penk­kiin, teki mie­li nous­ta tans­si­maan ylis­tyk­sen ai­ka­na, mut­ta mei­dän ta­pam­me ko­kea Ju­ma­lan py­hyyt­tä on toi­sen­lai­nen.

Meil­lä py­hyys tun­tuu var­sin­kin eh­tool­li­sen toi­mit­ta­mi­ses­sa, kun lii­noin pei­te­tyt eh­tool­lis­vä­li­neet ote­taan kau­niis­ti esil­le. Mie­he­ni Kau­kon kans­sa olem­me vä­lil­lä eh­tool­li­sa­vus­ta­ji­na. Sy­dä­mee­ni tu­lee suu­ri ilo, et­tä saan tar­joil­la Kris­tus­ta seu­ra­kun­ta­lai­sil­le. Sii­nä het­kes­sä ta­pah­tuu jo­tain sel­lais­ta, et­tä tun­nen Kris­tuk­sen to­del­la ole­van läs­nä.

Eh­tool­li­nen, Raa­ma­tun sana, ru­kous ja kes­ki­näi­nen yh­teys ra­vit­se­vat sie­lu­am­me. Ju­ma­la pu­hal­si Aa­da­miin hen­ken­sä, sie­lun. Sie­lu on ar­vok­kain lah­ja, jon­ka olem­me Ju­ma­lal­ta saa­neet. Mei­dän teh­tä­väm­me on ra­vi­ta sie­lu­am­me.

Ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa pyhä het­ki on myös, kun vai­na­jien ni­met lu­e­taan, ja hei­dän muis­tol­leen sy­ty­te­tään kynt­ti­lä Kris­tus-kynt­ti­läs­tä. Sil­loin ajat­te­len, et­tä erää­nä päi­vä­nä mi­nun­kin muis­tol­le­ni sy­ty­te­tään tuo kynt­ti­lä.”

He­le­na Kek­ko­nen, Hei­no­la