"Pyhä paik­ka­ni on Sii­ka­nie­men lei­ri­kes­kuk­sen ran­ta­kal­lio sau­nan lä­het­ty­vil­lä. Kal­lio liit­tyy isää­ni. Isä­ni oli vii­mei­si­nä päi­vi­nään Sii­ka­nie­mes­sä lei­ril­lä. Tuos­ta lei­ris­tä on muis­to­na va­lo­ku­va, jos­sa isä ha­laa puu­ta. Sii­ka­nie­mes­tä hä­net vie­tiin sai­ras­koh­tauk­sen saa­nee­na sai­raa­laan, jos­sa hän nuk­kui pois muu­ta­man päi­vän pääs­tä. Tuol­la kal­li­ol­la olen mon­ta ker­taa käy­nyt muis­te­le­mas­sa isää­ni ja it­se rau­hoit­tu­mas­sa. Kal­li­ol­la sä­vel­sin isän muis­tol­le myös lau­lun. Kal­lio on paik­ka, jos­sa mi­nun on hyvä ol­la: ve­den ää­res­sä, eh­kä ki­ta­ra kä­des­sä, se on py­hää.

Toi­nen pyhä asia on mu­siik­ki. Teen va­paa­eh­tois­työ­tä soit­ta­mal­la, lau­la­mal­la ja ve­tä­mäl­lä mu­siik­ki­bin­goa esi­mer­kik­si Mie­te ry:n ja Di­lan ti­lai­suuk­sis­sa. En suos­tu ot­ta­maan käyn­neis­tä­ni ra­haa. Mu­sii­kil­la kä­sit­te­len omia tun­tei­ta­ni ja jaan nii­tä myös tois­ten kans­sa. Mu­siik­ki tuo ma­sen­tu­nei­suu­den ar­kee­ni iloa ja an­taa syyn läh­teä ko­toa liik­keel­le. Kun ja­kaa pie­nen het­ken tois­ten kans­sa, on va­paa omis­ta mur­heis­taan. Elä­mäs­sä pi­tää ol­la asi­oi­ta, jois­ta saa iloa ja jot­ka aut­ta­vat jak­sa­maan huo­not­kin päi­vät."

Jou­ni Kuik­ka, Lah­ti