"Lenk­ki­po­lul­la pyö­räi­le­vän vas­taan­tu­li­jan huu­dah­dus: 'Hei, Tais­to!' Tämä no­pe­as­ti ohi­me­ne­vä koh­taa­mi­nen nos­taa muis­tii­ni muu­ta­man vuo­den ta­kaa tyt­tä­re­ni siu­naus­ti­lai­suu­den Mus­tan­kal­li­on hau­taus­maal­la. Pyö­räi­li­jä oli tuol­loin työ­vuo­ros­saan hau­taus­maan työn­te­ki­jä­nä. Olim­me vuo­sien var­rel­la ta­van­neet siu­naus­kap­pe­lil­la ol­les­sa­ni toi­si­naan kant­to­rin si­jai­se­na, mut­ta em­me lä­hem­min tun­te­neet. Ol­les­sam­me hau­dal­la, kun ark­ku oli las­ket­tu, hau­taus­maan työn­te­ki­jä tuli vie­ree­ni ja pani kä­ten­sä ol­ka­pääl­le­ni pi­tä­en sitä sii­nä kuk­kien las­kun ajan. Tämä ele oli luon­te­va, osaa ot­ta­va ja kai­ken kaik­ki­aan hy­vin mer­kit­tä­vä. Sen jäl­keen mi­nul­le on ol­lut to­del­la mer­kit­tä­vää, kun olem­me jäl­ki­kä­teen lenk­ki­po­lul­la koh­dan­neet muu­ta­man ker­ran ja ’hei hei­tä’ huu­ta­neet. Het­kes­sä ohi­me­ne­vät koh­taa­mi­set ovat ai­na tuo­neet mi­nul­le voi­mak­kaan tun­ne­ryö­pyn, mie­lee­ni muis­tot rak­kaas­ta tyt­tä­res­tä­ni ja vai­kut­ta­vas­ta elees­tä hau­taus­ti­lai­suu­des­sa. Kii­tos pyö­räi­li­jäl­le."
Tais­to Häk­li