"Pyhä paik­ka­ni on met­sä. Luon­to, ja eri­tyi­ses­ti met­sä, on ol­lut osaa elä­mää­ni pie­nes­tä as­ti. Mar­ja- ja sie­ni­ret­ket per­heen kans­sa, hiih­to­len­kit, hir­vi­jah­ti, pie­net met­sä­työt sekä kä­ve­ly­len­kit met­säs­sä ys­tä­vien kans­sa ovat tär­ke­ää vas­ta­pai­noa ar­jen kii­reel­le.

Met­säs­sä upein­ta on sen hil­jai­suus, tyy­neys ja rau­hal­li­suus. Voi kuul­la kuin­ka ok­sat na­rah­te­le­vat, tik­ka na­put­taa ah­ke­ras­ti puun run­koa tai haa­van leh­det ha­vi­se­vat toi­si­aan vas­ten. Met­sä ja sen mo­ni­muo­toi­suus on suu­ri rik­kaus. Met­sä on paik­ka, jos­sa voi ren­tou­tua.

Ar­vos­tam­me ja kun­ni­oi­tam­me ai­van lii­an vä­hän met­sien meil­le suo­mia mah­dol­li­suuk­sia. Met­sä tar­jo­aa meil­le elin­kei­non, elä­myk­siä, har­ras­tuk­sia, luon­no­nan­ti­mia, het­kiä lä­heis­ten ja ys­tä­vien kans­sa sekä pai­kan hil­jen­tyä ja rau­hoit­tua. Met­säl­lä on meil­le ih­mi­sil­le mo­nia eri mer­ki­tyk­siä, ja ne ovat kaik­ki yh­tä tär­kei­tä. Huo­leh­ti­kaam­me ja naut­ti­kaam­me meil­le tär­keis­tä met­sis­tä rak­kau­del­la, jot­ta myös tu­le­vat su­ku­pol­vet saa­vat niis­tä naut­tia."

An­ni Sa­li­la, Hol­lo­la