Mikromuovit ja PFAS – ikuiset kemikaalit ympäristössämme
Jani Mahkonen
Muovit ovat kaikkialla – mutta mitä tapahtuu, kun ne hajoavat näkymättömäksi pölyksi tai kun kemikaalit, joita emme edes näe, jäävät kiertämään ympäristöömme vuosikymmeniksi?
Mikromuovit ovat alle viiden millimetrin kokoisia muovihiukkasia, joita syntyy esimerkiksi vaatteiden pesussa, renkaiden kulumisessa tai muovituotteiden hajotessa. Ne päätyvät vesistöihin, maaperään ja jopa ilmaan – ja lopulta myös meidän elimistöömme.
Mikromuovit voivat kuljettaa mukanaan haitallisia kemikaaleja ja vaikuttaa solutasolla esimerkiksi tulehdusreaktioihin. Mikro- ja vielä pienemmät nanomuovit voivat aiheuttaa useita terveysriskejä, kuten keuhko- ja maksavaikutuksia sekä muutoksia suoliston mikrobiomissa. Ne voivat myös toimia myrkyllisten kemikaalien ja taudinaiheuttajien levittäjinä ja voivat mahdollisesti pahentaa muiden myrkyllisten aineiden altistumisen vaikutuksia. Mikromuovit voivat vaikuttaa myös ekosysteemeihin.
PFAS-yhdisteet taas ovat laaja kemikaaliryhmä, jota on käytetty vuosikymmeniä muun muassa veden- ja rasvankestävissä pinnoitteissa, sammutusvaahdoissa ja elektroniikassa. Ne ovat erittäin pysyviä, eivätkä hajoa luonnossa käytännössä lainkaan. PFAS-yhdisteitä on löydetty pohjavedestä, eläimistä ja ihmisistä, maaperästä ja tavallisista kulutustuotteista kuten paistinpannuista, ulkoiluvaatteista ja meikeistä. Tutkimukset yhdistävät PFAS-yhdisteet muun muassa hormonihäiriöihin, immuunijärjestelmän heikentymiseen, syöpäriskiin ja hedelmällisyyden laskuun. Siksi niitä kutsutaan ikuisiksi kemikaaleiksi – ei vain niiden pysyvyyden, vaan myös pysyvien vaikutustensa vuoksi.
Vaikka ongelmat ovat globaaleja, seurakunnat ja yksityiset ihmiset voivat vaikuttaa. Voidaan välttää PFAS-yhdisteitä sisältäviä tuotteita, vähentää muovin ja kertakäyttötuotteiden käyttöä ja suosia kestäviä, kierrätettäviä luonnon materiaaleja. Ympäristödiplomiseurakunnat saavat pisteitä ympäristömerkittyjen tuotteiden lisäämisestä, siispä tarkkailemaan, lukeeko tuotteissa PFAS-free!
Kuntien olisi tärkeää investoida puhdistusteknologioihin ja hulevesien hallintaan. Taajamien hulevesi on merkittävä mikromuovien lähde, pitoisuudet ovat usein jopa kuusi kertaa suurempia kuin käsitellyn jäteveden. Kaupunkivihreä auttaa estämään mikromuovien ja muiden saasteiden joutumisen vesistöihin. Seurakunnatkin voivat osallistua rakentamalla vihreän infrastruktuurin järjestelmiä, kuten sadepuutarhoja, kosteikkoja ja pidätyslammikkoja ja suosia läpäiseviä pinnoitteita. Nämä pysäyttävät, suodattavat ja hajottavat tehokkaasti mikromuoveja ja saasteita ennen kuin ne pääsevät jokiin, järviin ja meriin.
Jos siis kuulet EU:n mikromuovikiellosta ja EU:n valmistelemasta laajasta PFAS-kiellosta, tästä on kyse. Mikromuovit ja PFAS eivät ole vain ympäristöongelmia – ne ovat myös terveys- ja oikeudenmukaisuuskysymyksiä. Ne muistuttavat meitä siitä, että kaikki, mitä tuotamme ja kulutamme, jättää jäljen. Kysymys kuuluu: millaisen jäljen haluamme jättää?
Kirjoittaja on kirkkovaltuutettu Heinolasta