Lah­des­sa pap­pi­na toi­mi le­gen­daa­ri­nen Ris­to Ran­ta­ka­ri 1965–2002. Hä­net muis­te­taan huu­mo­ris­taan ja kek­se­li­äi­syy­des­tään. Ker­ran eräs pa­ris­kun­ta poh­ti vih­ki­kes­kus­te­lus­sa, mi­ten yl­lät­tää ys­tä­vät ja suku. He ha­lu­si­vat siis yl­lä­tys­häät. Mie­tit­tiin te­ko­syy, mi­ten juh­la­vä­ki saa­daan heil­le ko­tiin il­man epäi­ly­jä. Asi­as­sa oli vain pie­ni mut­ta; mi­ten hoi­de­taan pie­nes­sä asun­nos­sa asia si­ten, et­tä pas­to­ri il­maan­tuu juu­ri se­re­mo­ni­an al­kuun, ei­kä muut pai­kal­la­o­li­jat näe hän­tä ai­em­min.

Ja löy­tyi­hän se rat­kai­su. Juh­la­vä­ki oli kut­sut­tu­na syn­ty­mä­päi­vil­le, ja kun kaik­ki oli­vat pai­kal­la, al­koi huo­nees­sa soi­da hää­mars­si. Pa­ris­kun­ta as­te­li huo­neen kes­kel­le ja aset­tui huo­nees­sa si­jait­se­van ison ko­me­ron edus­tal­le. Het­ken pääs­tä ko­me­ron isot ovet avau­tui­vat, ja Ris­to as­tui kaa­pis­ta pu­keu­tu­nee­na asi­an­mu­kai­seen vih­ki­vän pas­to­rin asuun. On­nel­li­nen hää­pa­ri vas­ta­si "Tah­don" my­kis­ty­neen seu­ra­kun­nan ym­pä­röi­mä­nä.