"Us­kon ih­mis­ten yh­den­ver­tai­suu­teen. Yh­den­ver­tai­suus to­teu­tuu eri­tyi­ses­ti luon­nos­sa. Luon­to an­taa kai­kil­le rau­haa ja kau­neut­taan. Puut ei­vät ky­se­le, olet­ko ri­kas vai köy­hä. Luon­non ta­voin mei­dän­kin tu­li­si suh­tau­tua toi­siim­me.

Luon­to on niin iso, et­tä siel­lä on kai­kil­le paik­ka. La­pin tun­tu­reil­la on suu­ri ava­ruus ym­pä­ril­lä, ja ih­mi­nen tun­tee it­sen­sä pie­nek­si. Ih­mi­sen on hyvä tun­tea pie­nuu­ten­sa. Ete­läs­sä lä­hi­met­sä on tur­val­li­nen syli. Olen luon­to-oh­jaa­ja sekä työ­noh­jaa­ja, ja mo­lem­mis­sa töis­sä vien ih­mi­siä met­sään. Luon­nos­sa olen it­se­kin op­pi­nut, kuka olen. Met­sän puis­ta olen ka­ta­ja: se tai­puu vaan ei kat­kea.

Ih­mis­ten yh­den­ver­tai­suu­teen pyr­kii myös La­hen­Ta­ne, Lah­den alu­een seu­ra­kun­tien jär­jes­tä­mä ta­lous­neu­von­ta. Han­ke al­koi ke­vääl­lä 2021 ja sain kou­lut­taa va­paa­eh­toi­sia an­ta­maan neu­von­taa, jol­le on sel­vä tar­ve. Ta­lou­son­gel­mat hä­vet­tä­vät, ei­kä niis­tä ha­lu­ta pu­hua edes lä­hei­sil­le. Neu­von­ta an­taa toi­voa tu­le­vai­suu­teen ja us­koa yh­den­ver­tai­suu­teen. Jo­kai­nen ih­mi­nen on ar­vo­kas – sel­lai­se­naan luon­non hy­väk­sy­mä."

He­le­na Hei­no­nen, Lah­ti