"Kun olin nuo­ri, van­hem­pa­ni toi­mi­vat yh­teis­vas­tuu­ke­rää­ji­nä. Nyt on mi­nun vuo­ro­ni. OI­en Poh­jan­maal­ta ko­toi­sin ja jo siel­lä tot­tu­nut ”kök­kään” eli tal­koi­siin, ja ”kök­ki­mi­nen” on lä­hel­lä sy­dän­tä­ni.

Olen lis­ta­ke­rää­jä­nä Hol­lo­las­sa kul­ke­nut ovel­ta ovel­le 40 vuot­ta, en­sin muu­ta­man vuo­den He­del­mä­tar­has­sa ja nyt tääl­lä Kum­pu­las­sa. Yleen­sä läh­den liik­keel­le Yh­teis­vas­tuu­ke­räyk­sen en­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä kah­del­ta­tois­ta, kun pre­si­dent­ti on avan­nut ke­räyk­sen. Kier­rän lä­hi­a­lu­eel­la noin 35 ta­lout­ta. Pai­kat ovat tul­leet tu­tuik­si vuo­sien var­rel­la, ja moni ker­too odot­ta­neen­sa ke­rää­jää. On myös paik­ko­ja, jot­ka ovat sa­no­neet ”kii­tos ei, et­te­hän tule tois­te”.

Ke­rään, kos­ka koen yh­teis­vas­tuu­ke­räyk­sen tar­peek­si neut­raa­li­na. Kun seu­ra­kun­ta hoi­taa ke­räyk­sen, se on di­a­ko­ni­a­työ­tä par­haim­mil­laan. Tänä vuon­na ke­räys al­kaa 4.2. ja tu­kee haa­voit­ta­vim­mas­sa ase­mas­sa ole­via nuo­ria.

Koen py­hä­nä sen, et­tä osal­lis­tu­es­saan ke­räyk­seen ih­mi­nen an­taa omas­taan tun­te­mat­to­mal­le ja luot­taa sii­hen, et­tä tuo tun­te­ma­ton saa hä­nen an­ta­mas­taan lah­jas­ta jo­tain hy­vää elä­mään­sä. Ke­rää­jä taas on vä­li­kap­pa­le, joka yh­dis­tää lah­joit­ta­jan ja tun­te­mat­to­man."

Rit­va-Lii­sa Tan­hu­an­pää, Hol­lo­la