Olen syn­ty­pe­räi­nen lah­te­lai­nen ja ol­lut tääl­lä koko ikä­ni. Lap­suu­des­ta läh­tien ovat tär­kei­tä paik­ko­ja ol­leet met­sät ja ve­det, joi­den ää­reen yhä ha­keu­dun. Rak­kaus luon­toon on tul­lut van­hem­pie­ni pe­rin­tö­nä. Lap­se­na lii­kuin per­heen kans­sa Pe­sä­kal­li­on met­sis­sä ret­keil­len, mar­jas­ta­en ja hiih­tä­en ja Mer­ras­jär­ven ui­ma­ran­ta­kin tuli tu­tuk­si.

Kun asuin Tont­ti­las­sa ja sain en­sim­mäi­sen oman koi­ra­ni, Edi­nan, löy­sim­me yh­des­sä Tont­ti­lan mah­ta­vat lenk­ki­po­lut ja Jo­vin ui­ma­ran­nan. Vuo­sia myö­hem­min muu­tin kes­kus­taan. Ny­kyi­sen koi­ra­ni, Jo­sen, kans­sa olem­me ko­lun­neet kes­kus­tan vi­he­ra­lu­ei­ta tark­kaan. Ka­ri­nie­mi Pik­ku-Ve­si­jär­vi­neen ja Lanu-puis­toi­neen on hie­no mil­jöö, jos­sa kier­te­lem­me usein ys­tä­vä­ni ja koi­riem­me kans­sa. Myös Mus­tan­kal­li­on­mä­el­lä ja Ra­di­o­mä­el­lä on luon­to lä­hel­lä.

Kun päi­väl­lä on kova här­del­li töis­sä, on pa­ras­ta läh­teä met­sään tai ran­taan kä­ve­le­mään. Luon­non­lä­hei­syys, met­sän ja ve­den ää­net rau­hoit­ta­vat ja ta­soit­ta­vat miel­tä. Työ­huo­let jää­vät taak­se.

Ly­hy­es­ti voi­sin sa­noa, et­tä luon­to ja koi­rat ovat mi­nul­le pyhä asia.

Min­na Huu­mo­nen, Lah­ti