Men­nei­nä vuo­si­na oli erään seu­ra­kun­nan seu­ra­kun­ta­mes­ta­ril­la aja­tus eh­kä jos­sain muu­al­la kuin hau­dan avauk­ses­sa. Vaik­ka mit­ta oli käy­tös­sä, hau­ta jäi sil­ti muu­ta­man sen­tin lii­an ka­pe­ak­si.

Hau­ta­jais­päi­vä­nä seu­ra­kun­ta­mes­ta­ri oli va­paal­la. Kun saat­to­vä­ki tuli hau­dal­le, to­det­tiin tuo­ta pi­kaa, et­tä lii­an ka­pea hau­ta. La­pi­oi­ta oli jo val­miik­si hau­dal­la, ja niin­pä hau­ta­jais­vie­raat al­koi­vat su­vun mie­hen peit­tä­mi­sen si­jaan suu­ren­taa kuop­paa. Les­ki ot­ti ti­lan­teen ras­kaas­ti, mut­ta poi­ka to­te­si rau­hal­li­ses­ti, et­tä mah­taa isäl­lä ol­la haus­kaa tuol­la pil­ven reu­nal­la.

Las­ku hau­dan avauk­ses­ta ja peit­tä­mi­ses­tä ei kos­kaan läh­te­nyt seu­ra­kun­nas­ta.