Pää­si­äi­nen on ker­to­mus pe­tok­ses­ta, hyl­kää­mi­ses­tä, tus­kas­ta ja va­los­ta. Ih­mi­syy­del­le mi­kään näis­tä ei ole vie­ras­ta.

Lah­den Kär­si­mys­tie-ka­tu­näy­tel­mä vie mei­dät seu­raa­maan Jee­suk­sen va­el­lus­ta Via Do­lo­ro­sal­la, tus­kien tai­pa­leel­la.

Kii­ras­tors­tai aset­taa mei­dät yh­tei­sen pöy­dän ää­reen, ja­ka­maan lei­pää, pal­ve­le­maan toi­si­am­me, mut­ta pe­tos on jo sy­dä­mes­sä.

Pit­kä­per­jan­tai tuo eteem­me hyl­kää­mi­sen, tus­kan ja kär­si­myk­sen. Kuin­ka usein syy­täm­me­kään, tuo­mit­sem­me ja pe­sem­me kä­tem­me. Ris­til­lä Jee­sus kuis­kaa, se on täy­tet­ty.

Kär­si­mys­tie ei kui­ten­kaan pää­ty ih­mi­sen tus­kaan. Pi­mey­teen lois­taa valo. Jee­sus kan­toi ki­pum­me ja tus­kam­me ris­til­le. Sär­ky­nee­seen maa­il­maan lois­taa an­teek­si­an­non valo.

Kär­si­mys­tiel­lä lau­let­ta­va vir­si 61 tii­vis­tää tä­män sa­no­man: “Sen tien on Her­ra käy­nyt lop­puun saak­ka, ja nyt hän meil­le kai­kil­le on elä­mä ja au­tuus.”

Pää­si­äi­saa­mun valo ju­lis­taa rie­mul­lis­ta ylös­nou­se­mus­ta!

Kris­ti­tyt ovat to­teut­ta­neet ka­tu­näy­tel­miä Jee­suk­sen vii­mei­sis­tä vai­heis­ta vuo­si­sa­to­jen ajan. Iloit­sen sii­tä, et­tä Lah­des­sa use­an vuo­den tau­on jäl­keen voi­daan jäl­leen kul­kea Kär­si­mys­tie-ka­tu­näy­tel­män mu­ka­na.

Kär­si­mys­tie-ka­tu­näy­tel­mä on suu­ri yh­tei­nen pon­nis­tus. Lä­hes kak­si­sa­taa lah­te­lais­ta va­paa­eh­tois­ta on mu­ka­na ra­ken­ta­mas­sa tätä ko­ke­mus­ta kau­pun­ki­lai­sil­le. Kii­tos teil­le.

Ter­ve­tu­loa kul­ke­maan Kär­si­mys­tie-ka­tu­näy­tel­män mu­ka­na, eläy­ty­mään pää­si­äi­sen sa­no­maan.

Kir­joit­ta­ja on Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan piis­pa