JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset

Ukrai­na­laisten perhe­lei­rillä lasten ilo oli käsin koske­tel­tavaa

Ar­ra­jär­ven vii­kon­lop­pu­lei­ri koot­tiin ka­saan puh­taas­ti va­paa­eh­tois­voi­min.

Lujalla yhteishengellä on valtava voima, sanoo Kai Henttonen. Hän ja lukuisat vapaaehtoiset järjestivät ukrainalaisille perheille leiriviikonlopun Arrajärvellä. Kuvassa Henttosen lämpimässä halauksessa ovat leirillä mukana olleet Ivan Nikolskyi ja Hanna Nikolska sekä tulkkina leirillä toiminut Irina Kuisma. Kuva: Janne Raevuori.

Lujalla yhteishengellä on valtava voima, sanoo Kai Henttonen. Hän ja lukuisat vapaaehtoiset järjestivät ukrainalaisille perheille leiriviikonlopun Arrajärvellä. Kuvassa Henttosen lämpimässä halauksessa ovat leirillä mukana olleet Ivan Nikolskyi ja Hanna Nikolska sekä tulkkina leirillä toiminut Irina Kuisma. Kuva: Janne Raevuori.

Janne Raevuori

26.7.2024
Jaana Kosunen

Vä­sy­nyt, mut­ta on­nel­li­nen. Näin voi­si ku­vail­la pas­to­ri Kai Hent­to­sen olo­ti­laa. On­nel­li­nen hän on sii­tä, mi­ten hy­vin Ar­ra­jär­vel­lä vii­me vii­kon­lop­pu­na vie­tet­ty uk­rai­na­lais­ten per­he­lei­ri on­nis­tui. Vä­sy­nyt hän on sii­tä, et­tä kiel­tä­mät­tä unet jäi­vät lei­rin "pää­or­ga­ni­soi­jal­la" mel­ko vä­hiin sekä en­nen lei­riä et­tä myös sen ai­ka­na. Ison ih­mis­jou­kon vii­kon­lop­pu­lei­ri kun ei syn­ny ihan tuos­ta noin vaan, var­sin­kin, kun lei­ri­paik­ka­na on hie­man al­keel­li­sek­si­kin Hent­to­sen ku­vai­le­ma Nas­to­lan Ar­ra­ma­jan lei­ri­kes­kus.

– Sii­vo­a­mis­ta ja kai­ken­lais­ta jär­jes­tä­mis­tä oli mel­koi­ses­ti, muu­ta­ma am­pi­ais­pe­sä­kin piti si­sä­ti­lois­ta pois­taa. Elä­köi­ty­neen pa­pin teh­tä­vät voi­vat ol­la hy­vin­kin mo­ni­nai­set, hän nau­rah­taa.

Lei­ril­le ko­koon­tui hie­man yli 60 uk­rai­na­lais­ta. Mu­ka­na oli ai­kui­sia ja kai­ke­ni­käi­siä lap­sia. Alun pe­rin las­ten­lei­rik­si suun­ni­tel­tu lei­ri muun­tui lo­pul­ta su­ju­vas­ti per­he­lei­rik­si, kun sel­vi­si, et­tä ko­via ko­ke­neet lap­set ei­vät mie­lel­lään läh­de pit­käk­si ai­kaa min­ne­kään il­man van­hem­pi­aan.

Hent­to­sen mu­kaan lei­ri on­nis­tui yli odo­tus­ten ja sii­tä vie­lä vä­hän yli­kin.

– Nämä per­heet ovat ko­ke­neet kar­mei­ta asi­oi­ta ja koh­ta­loi­ta. Oli lii­kut­ta­vaa saa­da näh­dä hei­dän ilon­sa ja se, et­tä he pää­se­vät edes het­kek­si ir­ti so­das­ta ja sen tuo­mis­ta var­jois­ta.

Lei­ri­jär­jes­te­lyi­den osal­ta Hent­to­nen ha­lu­aa ko­ros­taa va­paa­eh­toi­suu­den voi­maa. Mu­ka­na ei ol­lut lain­kaan seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jöi­tä, vaan kaik­ki hoi­tui suo­ma­lais­ten ja uk­rai­na­lais­ten va­paa­eh­tois­ten sau­mat­to­mal­la yh­teis­työl­lä. Keit­ti­ös­sä hää­ri­neet su­per­nai­set, avuk­si tul­leet par­ti­o­lai­set, leik­kien ve­tä­jät, lei­ri­muu­si­kot, sau­nan läm­mit­tä­jät, let­tu­jen pais­ta­jat, tel­tan pys­tyt­tä­jät, en­si­a­pu­vas­taa­vat – ihan kaik­ki mu­ka­na lei­rin mah­dol­lis­ta­mi­ses­sa ol­leet va­paa­eh­toi­set ovat Hent­to­sen mie­les­tä sy­vän kii­tok­sen­sa an­sain­neet.

– Ai­na kaik­kea seu­ra­kun­nan toi­min­taa ei tar­vit­se ve­tää niin työn­te­ki­jä­kes­kei­ses­ti, mitä olem­me tot­tu­neet te­ke­mään. Tämä lei­ri oli esi­merk­ki sii­tä, et­tä hy­väl­lä yh­teis­hen­gel­lä ja va­paa­eh­tois­ten voi­min saa­daan ihan mah­ta­via jut­tu­ja ai­kai­sek­si, hän to­te­aa.

Hanna Nikolska ja Ivan Nikolskyi ovat kiitollisia siitä, että saavat olla yhdessä ja asua perheensä kanssa Suomessa ja Nastolassa. Kuva: Janne Raevuori

Hanna Nikolska ja Ivan Nikolskyi ovat kiitollisia siitä, että saavat olla yhdessä ja asua perheensä kanssa Suomessa ja Nastolassa. Kuva: Janne Raevuori

Janne Raevuori

Vii­kon­lop­pua lei­ril­le las­ten­sa kans­sa tu­li­vat viet­tä­mään myös Han­na Ni­kols­ka ja Ivan Ni­kols­kyi. Uk­rai­nas­sa per­he asui lä­hel­lä Kri­miä Me­li­to­pol-ni­mi­ses­sä kau­pun­gis­sa. Nyt pa­ris­kun­ta te­kee ak­tii­vi­ses­ti töi­tä, jot­ta kaik­ki­al­le Uk­rai­naan ja eri­tyi­ses­ti ko­ti­seu­dul­le saa­tai­siin mah­dol­li­sim­man pal­jon apua, niin ruo­kaa kuin muu­ta­kin tar­peel­lis­ta ta­va­raa. Myös Suo­meen saa­pu­vil­le uk­rai­na­lai­sil­le Han­na ja Ivan huo­leh­ti­vat muun mu­as­sa huo­ne­ka­lu­ja ja vaat­tei­ta.

Lei­ri­jär­jes­te­lyis­sä­kin pa­ris­kun­ta oli ak­tii­vi­ses­ti mu­ka­na, mut­ta sil­ti lei­ri tun­tui pie­nel­tä lo­mal­ta.

– Las­ten kans­sa ol­les­sa mie­li ren­tou­tuu, hei­dän kans­saan on ol­ta­va täy­sin läs­nä, jo­ten muut asi­at jää­vät väis­tä­mät­tä taka-alal­le, "leik­ki­vas­taa­va­na" lei­ril­lä toi­mi­nut Han­na to­te­aa.

Suo­meen ja lo­pul­ta Nas­to­laan hän saa­pui pian so­dan syt­ty­mi­sen jäl­keen. Per­heen isä Ivan jou­tui jää­mään Uk­rai­naan ja seu­raa­maan vain vie­res­tä, kun Han­na nou­si las­ten kans­sa bus­siin, jota var­ti­oi ryn­näk­kö­ki­vää­ril­lä va­rus­tau­tu­nut ve­nä­läi­nen so­ti­las.

– Se oli hir­ve­ää, kat­soim­me vain ik­ku­nas­ta toi­si­am­me ja it­kim­me. Yh­tey­den­pi­tom­me kat­ke­si ja saim­me yh­tey­den toi­siim­me vas­ta pit­kän ajan pääs­tä. Ivan soit­ti juu­ri, kun olim­me las­keu­tu­neet Hel­sin­ki-Van­taan len­to­ken­täl­le, Han­na muis­te­lee.

– Soit­ta­mi­nen mak­soi pal­jon ja se on eh­kä koko elä­mä­ni kal­lein pu­he­lu. Sil­ti se on pa­ras ja ar­vok­kain pu­he­lu, sain­han tie­tää, et­tä per­hee­ni on tur­vas­sa, Ivan li­sää.

Kos­ka Ivan on suur­per­heen isä, hä­nel­lä ei ol­lut vel­vol­li­suut­ta jää­dä so­ti­maan. Niin­pä hän läh­ti mat­kaan va­paa­eh­toi­sen kul­jet­ta­jan kyy­dis­sä. Mat­ka oli pit­kä ja vaa­ral­li­nen, mut­ta Ivan us­koo, et­tä pää­si tar­kas­tus­pis­tei­den läpi sik­si, et­tä oli nä­län ja vä­sy­myk­sen vuok­si laih­tu­nut ja re­sui­sis­sa vaat­teis­saan var­sin huo­no­voin­ti­sen oloi­nen.

– Näy­tin riu­tu­neel­ta van­huk­sel­ta, ja sik­si var­maan he ajat­te­li­vat, et­tä mi­nut voi huo­let­ta las­kea me­ne­mään, jal­ka­pal­loa ko­ti­maas­saan ak­tii­vi­ses­ti pe­lan­nut ur­hei­li­ja ku­vai­lee.

Han­na ker­too, et­tä ru­koi­li jat­ku­vas­ti Iva­nin teh­des­sä mat­kaa hei­dän luok­seen.

– Kos­ka en voi­nut teh­dä muu­ta, ru­koi­lin. Ihan sa­mal­la ta­val­la ru­koi­lin, kun me mat­kus­tim­me las­ten kans­sa bus­sil­la pois sota-alu­eel­ta. Sa­noin muil­le­kin bus­sis­sa ole­vil­le, et­tä bus­sin ka­tol­la on suo­je­lu­sen­ke­li ja sik­si olem­me tur­vas­sa, hän ker­too.

Mu­ka­na Iva­nil­la oli tyt­tä­ren­sä kis­sa, jon­ka hän oli päät­tä­nyt tuo­da lap­sel­leen Suo­meen, mak­soi mitä mak­soi.

– Kis­san len­to­lip­pu mak­soi­kin sit­ten lo­pul­ta enem­män, mitä oma­ni, Ivan hy­mäh­tää hy­myil­len.

Han­na ja Ivan tie­tä­vät ol­leen­sa on­nek­kai­ta pääs­ty­ään tur­vaan Suo­meen. Moni ta­pet­tiin mat­kal­le, tai sit­ten elä­män kes­keyt­ti näl­kä, jano tai kuu­muus.

Nyt me­tal­li-in­si­nöö­ri­nä Uk­rai­nas­sa työs­ken­nel­leen Iva­nin ja las­ten uin­ti­val­men­ta­ja­na toi­mi­neen Han­nan elä­mä on Nas­to­las­sa. Lap­set käy­vät kou­lua ja opet­te­le­vat ah­ke­ras­ti suo­men kiel­tä. Myös van­hem­mat opis­ke­le­vat.

– Mut­ta lap­set osaa­vat kie­len jo pa­rem­min, me tar­vit­sem­me vie­lä opis­ke­lua, Han­na ja Ivan nau­ra­vat.

Sitä he ei­vät osaa sa­noa, pa­laa­vat­ko ta­kai­sin Uk­rai­naan, jos ja kun sota lop­puu.

– Täl­lä het­kel­lä Me­li­to­pol on kuin van­ki­la. Em­me osaa sa­noa, mil­lais­ta pa­laa­mi­nen oli­si. Ei­kä sitä kan­na­ta nyt pa­hem­min aja­tel­la, nyt me eläm­me tääl­lä ja olem­me kii­tol­li­sia, et­tä saam­me ol­la Suo­mes­sa.

Tulk­ki­na haas­tat­te­lus­sa toi­mi Iri­na Kuis­ma.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Epaper cover

Digilehti

Epaper cover