JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

"Draama parhaim­mil­laan" – Pääsiäinen on juhla, jonka tunnelmia teat­te­ri­kas­vat­taja Tytti Jäppinen elää vahvasti läpi mielessään

Te­at­te­ri- ja draa­ma­kas­vat­ta­ja Tyt­ti Jäp­pi­nen ke­hot­taa kirk­koa koh­taa­maan ih­mi­siä ny­kyis­tä enem­män ko­ke­muk­sel­li­ses­ti. Se voi­si mur­taa en­nak­ko­luu­lo­ja.

8.4.2022
Anna Vuorinen

Moni tie­tää asi­at, mut­ta har­va us­koo nii­hin. Lau­se on ol­lut yhä enem­män tot­ta suo­ma­lai­ses­sa kris­til­li­syy­des­sä, mitä pi­dem­mäl­le 2000-lu­kua on elet­ty – ai­na­kin jos kat­soo kir­kos­ta eron­nei­den lu­ku­mää­riä. Suo­ma­lai­set loi­ton­tu­vat us­ko­na­si­ois­ta. Kirk­ko tun­tuu kyl­mäl­tä, kau­kai­sel­ta ja kan­ke­al­ta. Kai­va­taan kei­no­ja koh­da­ta.

Tyt­ti Jäp­pi­nen us­koo draa­man ja te­at­te­rin voi­maan ja ha­lu­ai­si näh­dä nii­tä yhä enem­män myös kirk­ko­ym­pä­ris­tös­sä.

– ”Tääl­lä­hän ol­laan oi­ke­as­ti kiin­nos­tu­nei­ta ih­mis­ten elä­mäs­tä” ja ”Tu­lin koh­da­tuk­si” ovat kom­ment­te­ja, joi­ta näy­tel­män tai draa­ma­työs­ken­te­lyn jäl­keen olen kir­kos­sa esi­mer­kik­si saa­nut. Ih­mi­sil­lä on en­nak­ko­luu­lo­ja kirk­koa koh­taan ja vää­riä kä­si­tyk­siä us­ko­na­si­ois­ta. Nii­tä pys­tyy mur­ta­maan pal­jon te­hok­kaam­min ko­ke­muk­sel­li­sil­la kei­noil­la kuin esi­mer­kik­si tar­jo­a­mal­la li­sää tie­toa, sa­noo ai­em­min kak­si vuot­ta Hy­vin­kään seu­ra­kun­nas­sa har­vi­nai­ses­sa kirk­ko­te­at­te­ri­noh­jaa­jan teh­tä­väs­sä työs­ken­nel­lyt Jäp­pi­nen.

Nyt ”Draa­ma­tyt­ti” on ol­lut kak­si vuot­ta free­lan­ce­ri­na.

– Heit­täy­ty­mi­nen freek­si vaa­ti het­ken roh­keu­den kas­vat­te­lua. Olen päät­tä­nyt, et­ten luo­vu­ta hel­pol­la, vaik­ka ko­ro­na­ra­joi­tuk­set ovat vä­rit­tä­neet koko yrit­tä­jyy­sai­kaa­ni.

Lu­ki­on jäl­keen Tyt­ti Jäp­pi­nen opis­ke­li ”va­hin­gos­sa”, vaik­ka­kin isän­sä ja­lan­jäl­kiä seu­ra­ten, so­si­o­no­mik­si Di­a­ko­nia-am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa ja työs­ken­te­li kir­kon nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja­na 15 vuot­ta. Mel­ko al­ku­vai­hees­sa opin­to­ja oh­jel­mas­sa oli il­mai­su­kurs­si, ja in­nois­saan Jäp­pi­nen al­koi sa­man tien käyt­tää te­at­te­ria työ­vä­li­nee­nä ke­sä­töis­sään nuor­ten pa­ris­sa.

– Tein sen enem­piä pel­kää­mät­tä. En­sim­mäi­set draa­ma­ju­tut tai­si­vat ol­la imp­ro­vi­saa­ti­o­ta ja pan­to­mii­me­ja.

Draa­man löy­tä­mi­nen asi­oi­den kä­sit­te­le­mi­sen ja pur­ka­mi­sen kei­nok­si oli her­käl­le opis­ke­li­jal­le ai­ka­naan kään­teen­te­ke­vä ko­ke­mus. Sit­tem­min Jäp­pi­nen kou­lut­tau­tui työn ohes­sa myös te­at­te­ri­a­lan ja draa­ma­kas­va­tuk­sen am­mat­ti­lai­sek­si ja val­mis­tui Hel­sin­gin yli­o­pis­ton te­at­te­ri­tie­teen ai­nees­ta fi­lo­so­fi­an mais­te­rik­si vuon­na 2017.

Draa­man ja te­at­te­rin maa­il­ma on ai­ka­moi­nen ter­mi­vii­dak­ko. Sen si­säl­lä Tyt­ti Jäp­pi­nen luon­neh­tii it­se­ään draa­ma- ja te­at­te­ri­o­pet­ta­jak­si. Hän muun mu­as­sa to­teut­taa draa­ma­työs­ken­te­ly­jä ja oh­jaa imp­ro­vi­saa­ti­oi­ta eri­lai­sil­le ryh­mil­le, oh­jaa ja kä­si­kir­joit­taa näy­tel­miä sekä opet­taa te­at­te­ria ja draa­ma­kas­va­tus­ta esi­mer­kik­si avoi­mes­sa yli­o­pis­tos­sa, lu­ki­ois­sa, tai­teen pe­ru­so­pe­tuk­ses­sa sekä kan­sa­lai­so­pis­tois­sa.

­– Käy­tän eri­lai­sia te­at­te­rin ja draa­man työ­ta­po­ja, et­tä osal­lis­tu­jat pää­se­vät ko­ke­maan ja kat­so­maan maa­il­maa toi­sen sil­min. Draa­man työ­ta­vat tar­jo­a­vat kei­non hy­pä­tä het­kek­si roo­liin il­man pai­net­ta kat­seen al­la ole­mi­ses­ta. Te­at­te­rin te­ke­mi­ses­sä kes­ki­ös­sä on esi­tyk­sen val­mis­ta­mi­nen. Se­kin tar­jo­aa mah­dol­li­suu­den elää het­ki jon­kun toi­sen na­hois­sa, mut­ta ero­na draa­maan te­at­te­ris­sa on olen­nais­ta myös vuo­ro­vai­ku­tus ylei­sön kans­sa.

Jäp­pi­sen oh­jaa­maan draa­ma­työs­ken­te­lyyn tu­le­vien ylei­sin huo­li on, et­tei­vät he osaa näy­tel­lä.

– Draa­ma­työs­ken­te­lys­sä ei kui­ten­kaan esiin­ny­tä ke­nel­le­kään, vaan osal­lis­tu­jat te­ke­vät yh­tei­sen mat­kan va­lit­tuun tee­maan. Kuka vain voi eläy­tyä toi­sen ih­mi­sen ase­maan. Ai­ka usein draa­ma­työs­ken­te­lys­sä minä oh­jaa­ja­na­kin otan jon­kin roo­lin osal­lis­tu­jien heit­täy­ty­mi­sen tu­ek­si.

Draa­man ja te­at­te­rin te­ke­mi­ses­sä Tyt­ti Jäp­pis­tä kieh­too esi­mer­kik­si ”va­ka­va lei­kil­li­syys”.

– Draa­ma on ko­ke­muk­sel­lis­ta ”mitä jos”-leik­kiä ja ta­ri­noi­den elä­mis­tä, Jäp­pi­nen ku­vai­lee.

Hä­nen mu­kaan­sa on vai­ke­aa löy­tää ai­het­ta, jota draa­man ja te­at­te­rin kei­noin ei voi­si kä­si­tel­lä. Edes kris­til­li­ses­tä ym­pä­ris­tös­tä.

– Ajat­te­len niin, et­tä kos­ka olem­me ih­mi­siä, myös kir­kos­sa näy­tel­mät voi­vat ker­toa mis­tä vain ih­mi­syy­teen kuu­lu­vis­ta ai­heis­ta. Mei­dät on luo­tu ko­ko­nai­suuk­sik­si, ja hen­gel­li­sen ja maal­li­sen erot­te­lu on ve­teen piir­ret­ty vii­va niin ih­mi­syy­des­sä kuin tai­tees­sa­kin. Oi­ke­as­taan kam­mok­sun lo­ke­roi­mis­ta. Ha­lu­ai­sin kir­kois­sa ja seu­ra­kun­nis­sa teh­tä­vän mah­dol­li­sim­man mo­ni­puo­li­ses­ti kaik­kea, mikä ei sodi kir­kon ydin­sa­no­maa vas­taan.

Mut­ta en­tä te­o­lo­gi­nen oi­ke­aop­pi­suus? Ei­kö ole ”vaa­ral­lis­ta” vä­lit­tää kris­til­lis­tä sa­no­maa tul­kin­nan­va­rai­sem­min näy­tel­män kaut­ta ver­rat­tu­na esi­mer­kik­si suo­ra­sa­nai­sem­paan saar­naan? Mitä jos kat­so­jat te­ke­vät vää­riä tul­kin­to­ja?

– Draa­maa ja te­at­te­ria ei voi teh­dä te­o­lo­gia edel­lä, Tyt­ti Jäp­pi­nen erot­te­lee.

– Koen kui­ten­kin tar­peel­li­sek­si ai­na kun­ni­oit­taa poh­ja­teks­tiä, sil­lä mi­nus­ta tai­teen teh­tä­vä on pu­hu­tel­la ja he­rät­tää ajat­te­le­maan, ei lou­ka­ta. Ha­lu­an kat­soa tut­tua teks­tiä uu­des­ta kul­mas­ta.

Jäp­pi­nen myön­tää, et­tä esi­mer­kik­si draa­ma­työs­ken­te­ly on yl­lä­tyk­sel­lis­tä: lop­pu­tu­los­ta ei voi kos­kaan tie­tää etu­kä­teen. Draa­ma­har­joi­tuk­set on­kin tär­ke­ää pur­kaa osal­lis­tu­jien kans­sa, ja kou­lut­tau­tu­mi­nen ja ko­ke­muk­sen hank­ki­mi­nen aut­ta­vat työs­ken­te­lyn oh­jaa­jaa luo­maan tur­val­li­sen il­ma­pii­rin.

Tai­teen­la­jeis­ta eri­tyi­ses­ti mu­siik­kia ar­vos­te­taan kir­kos­sa, ja sil­le on pal­kat­tu am­mat­ti­lai­nen joka seu­ra­kun­nas­sa.

Tyt­ti Jäp­pi­sen mu­kaan draa­maa­kin osa­taan kyl­lä jon­kin ver­ran käyt­tää seu­ra­kun­tien toi­min­nas­sa, mut­ta sitä käy­te­tään usein ka­pe­as­ti – ”teh­dään ku­va­el­ma ker­ran vuo­des­sa ai­na sa­mas­ta ai­hees­ta”. Jos draa­maa ja te­at­te­ria teh­dään ke­vy­es­ti ja vä­hän sin­ne päin, huo­not ko­ke­muk­set voi­vat saa­da ih­mi­set kart­ta­maan nii­tä jat­kos­sa.

Oi­kein to­teu­tet­tui­na draa­man ja te­at­te­rin työ­ta­vat ovat Jäp­pi­sen mie­les­tä ja hä­nen ha­vain­to­jen­sa pe­rus­teel­la voi­maut­ta­via.

– Kaik­kien re­ak­ti­oi­den, tur­val­li­suu­den ra­jois­sa tie­ten­kin, tu­lee saa­da ol­la sal­lit­tu­ja.

Hy­vin­kääl­lä te­at­te­ri on seu­ra­kun­nan työ­muo­to. Te­at­te­ri Be­tan oh­jel­mis­toon kuu­luu esi­mer­kik­si jou­lu- ja pää­si­äis­näy­tel­miä ja -ku­va­el­mia sekä ke­sä­te­at­te­rie­si­tyk­siä.

Näy­tel­miä työs­tet­tä­es­sä työ­ryh­män yh­teen hit­saan­tu­mi­nen ja eri-ikäis­ten ih­mis­ten yh­teis­työ ovat ol­leet Jäp­pi­sel­le hie­no­ja ko­ke­muk­sia. Oh­jat­ta­vien ikä­haa­ruk­ka yh­des­sä pro­duk­ti­os­sa on saat­ta­nut ol­la vii­des­tä 65 vuo­teen. Yleen­sä kuu­kau­den esi­tys­jak­soa edel­tää kol­mes­ta nel­jään kuu­kaut­ta har­joi­tuk­sia. Po­ru­kas­ta tu­lee tii­vis.

Jäp­pi­nen haa­vei­lee te­at­te­ri­toi­min­nan ke­hit­tä­mi­ses­tä myös Lah­den seu­ra­kun­ta­yh­ty­mäs­sä. Eri­tyi­ses­ti ke­sä­te­at­te­rin te­ke­mi­nen oli­si hä­nes­tä an­toi­saa.

Ke­vääl­lä 2016 Lah­den seu­ra­kun­ta­yh­ty­män nuor­ten te­at­te­ri­ryh­mä Spa­tu­la esit­ti Lah­den kau­pun­gin­te­at­te­ris­sa Jäp­pi­sen dra­ma­ti­soin­nin Je­mi­na Sil­lan­pään no­vel­lis­ta Äi­ti ja isä. Ai­hee­na oli nuor­ten syr­jäy­ty­mi­nen, ja esi­tyk­ses­tä tuli rank­ka – mut­ta nuo­ret ha­lu­si­vat esit­tää sen. Jäp­pi­nen ei kos­kaan unoh­da esiin­ty­jien re­ak­ti­o­ta, kun he kat­so­mo­va­lo­jen sy­tyt­tyä nä­ki­vät ih­mis­ten osoit­ta­van suo­si­o­ta seis­ten ja it­ke­vän.

Tyt­ti Jäp­pi­nen us­koo, et­tä te­at­te­ri voi tar­jo­ta kir­kos­sa­kin näyt­tä­mön – tai ko­ki­jan pai­kan – sel­lai­sel­le, joka ei ole ai­em­min löy­tä­nyt paik­kaan­sa seu­ra­kun­nas­sa tai eh­kä muu­ten­kaan yh­teis­kun­nas­sa.

– Draa­ma­pe­da­go­gii­kas­ta sa­no­taan, et­tä se on ”kes­ke­ne­räi­syy­den pe­da­go­giik­kaa”. Vä­lil­lä sii­nä ”opi­taan vain pro­ses­sis­ta”. On sekä rank­kaa et­tä hie­noa, et­tä oh­jaa­ja saat­taa juu­ri ja juu­ri pys­tyä pi­tä­mään lan­gat kä­sis­sään. Mut­ta vaik­ka jo­kin lan­ka ir­to­ai­si­kin, sen ti­lal­le voi löy­tyä uut­ta, Jäp­pi­nen ku­vai­lee.

Nuo­ri­so­työ kas­vat­ti hän­tä sie­tä­mään kes­ke­ne­räi­syyt­tä – tai pa­rem­min­kin vaa­li­maan sitä.

– Suun­ni­tel­mat on teh­ty ri­kot­ta­vik­si, Tyt­ti Jäp­pi­nen vah­vis­taa.

Lah­des­sa vuo­des­ta 2010 mie­hen­sä ja kah­den nyt tei­ni-ikäi­sen lap­sen­sa kans­sa asu­nut Tyt­ti Jäp­pi­nen syn­tyi Kes­ki-Suo­mes­sa Saa­ri­jär­vel­lä ja muut­ti en­sim­mäi­sel­lä luo­kal­la Asik­ka­laan. Oh­jaa­mi­nen on­nis­tui so­si­aa­li­sel­ta ty­töl­tä jo pie­ne­nä, ja nel­jä nuo­rem­paa si­sa­rus­ta sai­vat osan­sa Ty­tin oh­jaa­mis­ta näy­tel­mis­tä – vä­lil­lä vain il­mei­sen vas­ten­tah­toi­ses­ti.

Var­si­nai­nen te­at­te­ri­har­ras­ta­ja tei­ni-ikäi­nen Tyt­ti ei ol­lut, sil­lä sii­hen ei ol­lut pie­nes­sä Asik­ka­las­sa mah­dol­li­suut­ta. Seu­ra­kun­ta­nuo­ri hän sen si­jaan oli, ava­ra­kat­sei­nen sel­lai­nen.

– Olin tei­ni­nä ”ma­ho­ton lie­su­a­ja”. Seu­ra­kun­tien toi­min­ta Asik­ka­las­sa oli tosi yh­teisk­ris­til­lis­tä. Mi­nul­la oli ka­ve­rei­ta hel­lun­tai­lai­sis­ta les­ta­di­o­lai­siin, ja opin nä­ke­mään hy­viä puo­lia eri­lais­ten kris­tit­ty­jen ta­vois­sa aja­tel­la. Olen usein ajau­tu­nut sil­lan­ra­ken­ta­jak­si.

Jäp­pi­nen ku­vai­lee it­se­ään spon­taa­nik­si ja rä­vä­käk­si.

– Ai­na­kin kir­kon pii­ris­sä olen saa­nut näin kuul­la, hän nau­rah­taa.

Toi­saal­ta tai­tei­li­ja­luon­ne ei vält­tä­mät­tä näy pääl­le­päin, sil­lä Jäp­pi­nen ”ei kul­je sa­teen­kaa­ri­ponc­hos­sa tai bas­ke­ri vi­nos­sa”.

Sen si­jaan Draa­ma­tyt­ti va­el­taa sil­mät ja kor­vat au­ki.

– Eh­kä olen sil­lä ta­val­la vi­si­o­nää­ri, et­tä et­sin jat­ku­vas­ti uu­sia ta­po­ja teh­dä asi­oi­ta. Olen jos­sa­kin te­at­te­ri­hör­hön ja pe­da­go­gin vä­li­maas­tos­sa, ja eri ym­pä­ris­töis­sä mi­nus­ta kai­vau­tuu esil­le eri puo­lia.

Eläm­me juu­ri kris­ti­kun­nan ydind­raa­man se­son­ki­ai­kaa, on­han pää­si­äi­sen ker­to­mus kris­tit­ty­jen tär­kein ta­ri­na. Tyt­ti Jäp­pi­sel­le pää­si­äi­nen on usein vil­kas­ta työ­se­son­kia. Lap­se­na ja nuo­re­na hän viet­ti mon­ta pää­si­äis­tä La­pin mai­se­mis­sa, mut­ta ai­kui­si­än pää­si­äist­ra­di­ti­ot ovat vie­lä muo­tou­tu­mis­vai­hees­sa.

– Pää­si­äi­nen on kui­ten­kin juh­la, jon­ka tun­nel­mia elän vah­vas­ti läpi mie­les­sä­ni. Kuun­te­len esi­mer­kik­si mu­siik­kia sen mu­kaan, mitä päi­vää pää­si­äi­ses­tä ele­tään. Ta­poi­hi­ni on kuu­lu­nut myös joko pää­si­äi­syön tai pää­si­äis­päi­vän mes­sus­sa käy­mi­nen.

Tyt­ti Jäp­pi­ses­tä pää­si­äi­nen on myös hyvä ta­ri­na, ”draa­ma par­haim­mil­laan”.

Jäp­pi­sen vii­mei­sim­mäs­sä pää­si­äisp­ro­duk­ti­os­sa, Hy­vin­kääl­lä teh­dys­sä Mes­ta­ri – Minä seu­raan voit­ta­jaa, Pie­ta­ri, Jo­han­nes ja Mag­da­lan Ma­ria eli­vät Jee­suk­sen ris­tin­kuo­le­man ja ylös­nou­se­muk­sen vä­lis­tä päi­vää. Vä­hä­e­lei­seen esi­tyk­seen si­säl­tyi myös vi­de­ok­lip­pe­jä ny­kyih­mis­ten aja­tuk­sis­ta. Pää­si­äisd­raa­man ker­to­jan teks­ti oli Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­ta, mut­ta näyt­te­li­jöi­den di­a­lo­gi oli Tyt­ti Jäp­pi­sen kä­si­kir­joit­ta­maa.

– Dra­ma­tur­gin työ on ri­vien vä­lien kai­ve­le­mis­ta, sil­lä tu­tun ker­to­muk­sen ym­pä­ril­tä löy­tyy vie­lä li­sää kiin­nos­ta­vaa draa­maa. Em­me esi­mer­kik­si tie­dä juu­ri mi­tään sii­tä, mitä ta­pah­tui pää­si­äis­ta­ri­nan toi­se­na päi­vä­nä. Tu­tuis­sa ta­ri­nois­sa ole­vien auk­ko­jen tut­ki­mi­sen li­säk­si ha­lu­an et­siä niis­tä link­ke­jä ny­kyih­mis­ten elä­mään, Jäp­pi­nen ker­too.

”Näy­tä, älä se­li­tä.” Täl­lai­nen oh­je an­ne­taan usein fik­ti­on kir­joit­ta­jal­le, ja sama var­mas­ti toi­mi­si ny­kyih­mi­sen huo­mi­o­ta ta­voit­te­le­val­le kris­til­li­sel­le kir­kol­le. Tyt­ti Jäp­pi­nen us­koo, et­tä draa­ma on te­ho­kas tapa vies­tiä kir­kon sa­no­maa kai­ken­lais­ten tun­tei­siin ve­to­a­vien ta­ri­noi­den ym­pä­röi­mil­le ny­kyih­mi­sil­le.

– Tyk­kääm­me täyt­tää kirk­ko­sa­lit pu­heel­la ja se­lit­tää asi­oi­ta ih­mi­sil­le. Mut­ta kai­paa­ko Ju­ma­la se­li­tyk­si­äm­me? Te­at­te­ris­sa ja draa­mas­sa on hie­noa se, et­tä nii­den kaut­ta jo­kai­nen saa it­se ko­kea ja ym­mär­tää asi­oi­ta.

Draa­ma­ty­tin lem­pi­hen­ki­löt ja -koh­dat Raa­ma­tus­ta

1 Si­mon Pie­ta­ri: ”Löy­dän it­ses­tä­ni sa­man­lais­ta luon­teen­laa­tua kuin Pie­ta­ril­la, vah­vo­jen tun­tei­den tulk­kia. Pie­ta­rin elä­män­kaa­res­ta lois­taa upe­as­ti Ju­ma­lan tah­to kut­sua ja käyt­tää mei­tä va­ja­vai­sia ih­mi­siä.”

2 Es­ter: ”Las­ten Us­kol­li­sia ys­tä­viä -kir­ja­sar­jas­sa ku­nin­ga­tar Es­te­ris­tä piir­tyy täy­del­li­nen ja hie­man kli­sei­nen kuva. Es­ter ja minä -esi­tyk­ses­sä tut­kim­me Rosa Ny­ma­nin, toi­sen draa­ma-am­mat­ti­lai­sen, kans­sa sitä, oli­ko Es­ter kui­ten­kin ihan vain ih­mi­nen. Esi­tyk­ses­sä ny­kyih­mi­nen Es­si koh­taa mui­nai­sen ku­nin­gat­ta­ren.”

3 Apos­to­lien teot: ”Us­kon­san­ka­reik­si myö­hem­min nou­se­vat Jee­suk­sen seu­raa­jat tais­te­li­vat joh­ta­jan­sa kuo­le­man jäl­keen kes­ke­nään. Kir­jas­sa on niin pal­jon äk­sö­niä, et­tä sii­tä teh­dys­tä näy­tel­mäs­tä tu­li­si kun­non toi­min­tap­lä­jäys.”

4 Jee­suk­sen jää­hy­väis­ru­kous: ”Ja eri­tyi­ses­ti ru­kouk­sen koh­ta ’Minä ru­koi­len, et­tä he kaik­ki oli­si­vat yh­tä’. Voi­ko tä­män sel­ke­äm­pää vies­tiä toi­nen toi­sem­me hy­väk­sy­mi­ses­tä ol­la? Ju­ma­lan rak­kaus näyt­täy­tyy kir­kon ul­ko­puo­lel­le mel­ko hal­ju­na, jos ih­mi­set kir­kos­sa kes­kit­ty­vät oi­ke­as­sa ole­mi­seen omis­sa po­te­rois­saan.”

Lue lisää aiheesta

Maria Immosen mukaan on suuri etu, että Luterilainen maailmanliitto voi Ukrainan auttamisessa tukeutua paikalliskirkkoihin. Kuva: LWF/A. Danielsson

Maria Immosen mukaan on suuri etu, että Luterilainen maailmanliitto voi Ukrainan auttamisessa tukeutua paikalliskirkkoihin. Kuva: LWF/A. Danielsson

LWF/A. Danielsson

Artikkelit
13.4.2022

Huma­ni­taa­rista avus­tus­työtä johtava Maria Immonen uskoo: "Valtavan kärsimyksen jälkeen koittaa valo"

Isä Damaskinos (oik.) litsaamassa pääsiäismunia luostarin johtajan, arkkimandriitta Aleksioksen kanssa. Litsaaminen tarkoittaa kahden keitetyn kananmunan iskemistä toisiinsa niin, että se, jonka kananmuna pysyy ehjänä, "voittaa" litsaamisen. Tällaista tapaa on ympäri ortodoksista maailmaa, niin Suomessa kuin Kreikassakin. Kuva: Ksenofontoksen luostari

Isä Damaskinos (oik.) litsaamassa pääsiäismunia luostarin johtajan, arkkimandriitta Aleksioksen kanssa. Litsaaminen tarkoittaa kahden keitetyn kananmunan iskemistä toisiinsa niin, että se, jonka kananmuna pysyy ehjänä, "voittaa" litsaamisen. Tällaista tapaa on ympäri ortodoksista maailmaa, niin Suomessa kuin Kreikassakin. Kuva: Ksenofontoksen luostari

Ksenofontoksen luostari

Artikkelit
13.4.2022

Isä Damaskinos, millainen on pääsiäinen Kreikan Athos­vuo­rella?

Lahden seurakunnat

Mielipiteet
8.4.2022

Pääsi­äis­ter­vehdys: Miksi Jumala sammutti taas valot?

Tytti Jäppiselle pääsiäinen on usein vilkasta työsesonkia. Lapsena ja nuorena hän vietti monta pääsiäistä Lapin maisemissa, mutta aikuisiän pääsiäistraditiot ovat vielä muotoutumisvaiheessa. "Kuuntelen esimerkiksi musiikkia sen mukaan, mitä päivää pääsiäisestä eletään. Tapoihini on kuulunut myös joko pääsiäisyön tai pääsiäispäivän messussa käyminen." Kuva: Jani Mahkonen

Tytti Jäppiselle pääsiäinen on usein vilkasta työsesonkia. Lapsena ja nuorena hän vietti monta pääsiäistä Lapin maisemissa, mutta aikuisiän pääsiäistraditiot ovat vielä muotoutumisvaiheessa. "Kuuntelen esimerkiksi musiikkia sen mukaan, mitä päivää pääsiäisestä eletään. Tapoihini on kuulunut myös joko pääsiäisyön tai pääsiäispäivän messussa käyminen." Kuva: Jani Mahkonen

Jani Mahkonen

Artikkelit
8.4.2022

"Draama parhaim­mil­laan" – Pääsiäinen on juhla, jonka tunnelmia teat­te­ri­kas­vat­taja Tytti Jäppinen elää vahvasti läpi mielessään

Munia tuova ja kätkevä pupu oli lapsille iloa tuottava suosittu pääsiäishahmo jo 1600-luvun Keski-Euroopassa, etenkin protestanttien parissa. Kuva: Jani Mahkonen

Munia tuova ja kätkevä pupu oli lapsille iloa tuottava suosittu pääsiäishahmo jo 1600-luvun Keski-Euroopassa, etenkin protestanttien parissa. Kuva: Jani Mahkonen

Jani Mahkonen

Artikkelit
7.4.2022

Yllä­tys­munia, mustaa puuroa ja pyhillä oksilla huiskintaa – suomalaiset pääsi­äis­tavat ovat värikäs sekoitus uskon­nol­lista kuvastoa ja kansan­pe­rin­nettä