Isä Damaskinos, millainen on pääsiäinen Kreikan Athos­vuo­rella?

Isä Da­mas­ki­nos on viet­tä­nyt lä­hes jo­kai­sen pää­si­äi­sen­sä Krei­kas­sa At­hos­vuo­rel­la jo tois­ta­kym­men­tä vuot­ta.

Suo­mes­sa ol­les­saan isä Da­mas­ki­nos (maal­li­sel­ta ni­mel­tään Jaak­ko Ol­ki­nuo­ra) toi­mii Itä-Suo­men yli­o­pis­tos­sa te­o­lo­gi­an osas­ton or­to­dok­si­sen te­o­lo­gi­an kou­lu­tu­soh­jel­man sys­te­maat­ti­sen te­o­lo­gi­an ja pat­ris­tii­kan yli­o­pis­to­leh­to­ri­na.

Lue lisää aiheesta

Maria Immosen mukaan on suuri etu, että Luterilainen maailmanliitto voi Ukrainan auttamisessa tukeutua paikalliskirkkoihin. Kuva: LWF/A. Danielsson

LWF/A. Danielsson

Artikkelit

13.4.2022

Huma­ni­taa­rista avus­tus­työtä johtava Maria Immonen uskoo: "Valtavan kärsimyksen jälkeen koittaa valo"

– Rak­kaus­ta­ri­na­ni Kse­no­fon­tok­sen luos­ta­rin kans­sa al­koi pää­si­äi­sen­vie­tos­ta vuon­na 2008. Koko suu­ren paas­ton kil­voi­tus hui­pen­tuu suu­reen viik­koon ja pää­si­äi­seen, jot­ka ovat meil­le kirk­ko­vuo­den ko­ho­koh­ta, hän ker­too.

– Suu­res­ta tors­tais­ta (kii­ras­tors­tais­ta) al­ka­en toi­mi­te­taan joka yö pit­kä yö­pal­ve­lus, jois­sa aluk­si muis­te­lem­me Kris­tuk­sen kär­si­myk­siä ja sit­ten Hä­nen ylös­nou­se­mus­taan. Upe­at kirk­ko­vei­sut saa­vat mei­dät tun­te­maan, et­tä olem­me Kris­tuk­sen mu­ka­na Je­ru­sa­le­mis­sa.

– Pää­si­äi­syö­nä, kun aloi­tam­me pal­ve­luk­sen klo 22.30 ja pää­täm­me noin klo 7 aa­mul­la, iloit­sem­me ja aloi­tam­me juh­lan. Pal­ve­lus­ta seu­raa juh­la-ate­ria ja le­poa, ja oi­ke­as­taan tämä on­kin meil­le tär­kein pää­si­äi­sen­viet­to­ta­pa: koko pää­si­äis­tä seu­raa­va­na kirk­kaa­na viik­ko­na saam­me ta­val­lis­ta enem­män le­poa ja ta­val­lis­ta juh­lal­li­sem­paa ruo­kaa.

– Pää­si­äi­se­nä pal­ve­luk­set al­ka­vat aa­mui­sin vas­ta klo 6, kun ta­val­li­ses­ti he­rääm­me jo klo 2 hen­ki­lö­koh­tais­ta ru­kous­ta ja ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta var­ten. Meil­lä on myös ta­pa­na teh­dä ret­ki jon­ne­kin muu­al­le At­hos­vuo­rel­le pää­si­äis­kau­del­la, yleen­sä kun em­me lii­ku juu­ri­kaan luos­ta­ris­ta toi­seen. Kirk­kaal­la vii­kol­la on myös ta­pa­na teh­dä ris­ti­saat­to­ja, ja jos­kus käym­me myös mui­den luos­ta­rien ris­ti­saa­tois­sa.

Isä Da­mas­ki­nos kas­voi lu­te­ri­lai­ses­sa per­hees­sä. Lap­suu­den pää­si­äi­set oli­vat eri­lai­sia.

– En oi­ke­as­taan tun­ne juu­ri­kaan lu­te­ri­lai­sia pää­si­äis­pe­rin­tei­tä. Lap­suu­den­ko­dis­sa­ni ei pää­si­äis­tä juu­ri­kaan vie­tet­ty muu­ten kuin juh­la-ate­ri­an mer­keis­sä. Em­me muis­taak­se­ni yleen­sä käy­neet kir­kos­sa­kaan lain­kaan, vaik­ka jou­lu­na usein kä­vim­me.

Suk­laa­mu­nien met­säs­tys ja vir­po­mi­nen jäi­vät pie­nel­le lap­sel­le mie­leen.

– Vir­po­mi­nen toki on pe­räi­sin or­to­dok­seil­ta. Vir­po­mi­ses­sa on kyse siu­nauk­sen tuo­mi­ses­ta. Eh­kä suu­rin ero on siis se, et­tä or­to­dok­sit juh­li­vat pää­si­äis­tä pal­jon suu­rem­min, ja kir­kos­sa käy­mi­nen on sii­nä edel­leen hy­vin mer­kit­tä­väs­sä ase­mas­sa, hän poh­tii.

– Eh­kä avain pää­si­äi­seen on ni­me­no­maan ylös­nou­se­mus­rie­mus­sa: mo­net hah­mot­ta­vat pää­si­äi­sen ris­tiin­nau­lit­se­mi­sen muis­to­na, mut­ta si­tä­hän vie­te­tään suu­re­na per­jan­tai­na ei­kä pää­si­äis­sun­nun­tai­na.

– It­se näen suu­ren juh­lan mer­ki­tyk­sen myös paas­ton kaut­ta. Jos juh­laan ei ole val­mis­tau­dut­tu oi­ke­as­ti paas­to­a­mal­la, ei juh­la­kaan tun­nu mil­tään. Kun paas­ton kaut­ta on to­del­li­ses­ti val­mis­tau­tu­nut juh­laan, osaa sii­tä naut­tia pal­jon enem­män, isä Da­mas­ki­nos to­te­aa.