Pääsiäistervehdys: Miksi Jumala sammutti taas valot?
Lahden seurakunnat
Pääsiäisellä on monet kasvot. Lapsen silmät säihkyvät ilosta suklaamunia etsiessä. Kotikokkien silmät tarkkaavat kiirastorstain juhlaillallisen reseptejä. Surevat silmät kostuvat pitkäperjantain mustista sävyistä. Lankalauantaina moni katsoo tyhjyyteen. Elämä tuntuu pysähtyneen. Pääsiäisenä sulassa sovussa ovat ilo, odotus, suru ja yhteyden kokeminen.
Millaiset olivat Jeesuksen silmät ristillä? Ehkä emme voi tietää, koska kertomuksen mukaan ”Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka” (Luuk. 23:44).
Jumala sammutti valot. Meillä kaikilla on kokemus siitä, kuinka hetkessä kaunis aurinkoinen päivä muuttuu mustaksi ja tummat pilvet saapuvat. Ulkoa juostaan ukkosta peläten sateensuojaan. Ikkunat kiinni, että mitään ei tule sisälle! Jotain samaa tapahtui pääsiäisenä Golgatalla.
Ihmiset ennen Jeesusta olivat pääsiäisenä kertoneet toisenlaista tarinaa pimeydestä, ja kuinka Jumala oli auttanut heitä.
”Mooses ojensi kätensä kohti taivasta, ja Egyptiin tuli synkeä pimeys kolmeksi päiväksi. Ihmiset eivät nähneet toisiaan eikä kukaan voinut kolmeen päivään mennä minnekään, mutta israelilaisten asuinsijoilla oli valoisaa.” (2. Moos.10:22–23.)
Miksi Jumala sammutti taas valot? Ehkä siksi, että ihmiset osaisivat yhdistää kaiken Jeesuksen elämässä Jumalan suureen suunnitelmaan. Pimentämällä taivaan Jumala puhui ihmisille kieltä, jota he olivat tottuneet kuuntelemaan.
Pimeys on ristiriitaista. Joskus se pelottaa, mutta kenties Jeesusta katsellessa monille pimeys oli muistutus Jumalan huolenpidosta. Ehkä joku osasi aavistella, kuinka kaikki päättyy vielä hyvin, niin kuin viimeksikin Jumalan sammuttaessa valot.
Pimeys ja valkeus on vaikuttava vertaus siitä, mitä Jumala saa aikaan. Jos sinun elämässäsi on pimeyttä, olkoon se mitä vain joka painaa mieltä, muista: Lopulta valo voittaa aina pimeyden. Jumala on kanssasi.
Kevään myötä valo lisääntyy. Monelle se on merkki paremmasta huomisesta. Kristitylle valo on muistutus siitä, että pimeyden jälkeen Jeesuksen lempeät kasvot tulivat vielä näkyviin pääsiäisen ylösnousemusilon päästessä valloilleen.
Kirjoittaja on Joutjärven seurakunnan vt. kirkkoherra.
Lue lisää aiheesta
Maria Immosen mukaan on suuri etu, että Luterilainen maailmanliitto voi Ukrainan auttamisessa tukeutua paikalliskirkkoihin. Kuva: LWF/A. Danielsson
LWF/A. Danielsson
Humanitaarista avustustyötä johtava Maria Immonen uskoo: "Valtavan kärsimyksen jälkeen koittaa valo"
Isä Damaskinos (oik.) litsaamassa pääsiäismunia luostarin johtajan, arkkimandriitta Aleksioksen kanssa. Litsaaminen tarkoittaa kahden keitetyn kananmunan iskemistä toisiinsa niin, että se, jonka kananmuna pysyy ehjänä, "voittaa" litsaamisen. Tällaista tapaa on ympäri ortodoksista maailmaa, niin Suomessa kuin Kreikassakin. Kuva: Ksenofontoksen luostari
Ksenofontoksen luostari
Isä Damaskinos, millainen on pääsiäinen Kreikan Athosvuorella?
Tytti Jäppiselle pääsiäinen on usein vilkasta työsesonkia. Lapsena ja nuorena hän vietti monta pääsiäistä Lapin maisemissa, mutta aikuisiän pääsiäistraditiot ovat vielä muotoutumisvaiheessa. "Kuuntelen esimerkiksi musiikkia sen mukaan, mitä päivää pääsiäisestä eletään. Tapoihini on kuulunut myös joko pääsiäisyön tai pääsiäispäivän messussa käyminen." Kuva: Jani Mahkonen
Jani Mahkonen
"Draama parhaimmillaan" – Pääsiäinen on juhla, jonka tunnelmia teatterikasvattaja Tytti Jäppinen elää vahvasti läpi mielessään
Munia tuova ja kätkevä pupu oli lapsille iloa tuottava suosittu pääsiäishahmo jo 1600-luvun Keski-Euroopassa, etenkin protestanttien parissa. Kuva: Jani Mahkonen
Jani Mahkonen
Yllätysmunia, mustaa puuroa ja pyhillä oksilla huiskintaa – suomalaiset pääsiäistavat ovat värikäs sekoitus uskonnollista kuvastoa ja kansanperinnettä
Kylvä rairuoho (kuvassa) viimeistään viikkoa ennen pääsiäistä. Muutkin nopeasti itävät siemenet soveltuvat tähän tarkoitukseen. Voit kokeilla kylvää esimerkiksi vehnää, ohraa, krassia tai retiisiä. Kuva: Teemu Leppänen
Teemu Leppänen