Olen jäl­leen kap­pe­lis­sa siu­naa­mas­sa vai­na­jaa, joka läh­tee vii­mei­sel­le mat­kal­leen il­man saat­ta­jia. Sai­raa­la­pas­to­ri­na täl­lai­sia toi­mi­tuk­sia osuu koh­dal­le vuo­des­sa usei­ta. Ti­lan­ne ei ole mi­nul­le uu­si ja sa­man­lai­seen ti­lan­tee­seen jou­tu­vat toi­si­naan myös seu­ra­kun­ta­pa­pit.

Kat­son ark­kua, jon­ka reu­na on hie­man ris­paan­tu­nut. Ark­kua ei ole teh­ty pit­käs­tä tam­mi­lau­das­ta, vaan jon­kin­lai­ses­ta lii­ma­puus­ta. Näyt­tää sil­tä, kuin se oli­si pie­nis­tä osis­ta ka­sat­tu. Sil­ti ark­ku on kau­nis, ar­vo­kas ja täyt­tää tar­peen­sa.

Ura­ni al­ku­vai­heis­sa olin su­rul­li­nen siu­nauk­ses­ta, jos­sa ei ol­lut omai­sia. Ny­ky­ään yk­si­näi­set siu­nauk­set saa­vat mi­nut miet­te­li­ääk­si. Poh­din mie­les­sä­ni, min­kä­lai­sen elä­män vai­na­ja on elä­nyt ja mik­si olen hä­nen kans­saan kah­des­taan.

En yleen­sä saa hau­taus­toi­mis­tos­ta mui­ta tie­to­ja vai­na­jas­ta kuin ni­men ja syn­ty­mä­a­jan. En siis tie­dä hä­nes­tä juu­ri mi­tään. En tie­dä, on­ko hän saa­nut ra­kas­taa jo­ta­kin tai on­ko hän saa­nut ko­kea rak­kaut­ta. On­ko hän saa­nut to­teut­taa it­se­ään tai elää on­nel­li­sen elä­män? Olen kuul­lut mo­nen sa­no­van, et­tä ha­lu­ai­si elää sel­lai­sen elä­män, et­tä edes joku oli­si hän­tä siu­nauk­ses­sa saat­ta­mas­sa. Se on hyvä ta­voi­te.

En us­ko vai­na­jan ol­leen kui­ten­kaan paha ih­mi­nen. Hän on saat­ta­nut elää yk­sin tai yk­si­näi­sen elä­män. Eh­kä lä­hei­set ovat kuol­leet pois en­nen hän­tä.

Jos­sa­kin saat­taa ol­la su­ku­lai­nen, joka oli­si ha­lun­nut osal­lis­tua siu­nauk­seen, mut­ta ku­kaan ei ole hän­tä ta­voit­ta­nut tai hän ei ole pääs­syt pai­kal­le.

Kuo­le­man edes­sä su­ku­rii­dat­kin vai­kut­ta­vat vä­hä­pä­töi­sel­tä syyl­tä, mut­ta ovat sil­ti mah­dol­li­sia.

Toi­saal­ta ei ole ih­me, jos siu­nauk­sis­sa ei ole saat­ta­jia, sil­lä tut­ki­mus­ten mu­kaan var­sin­kin ikäih­mi­set ovat yk­si­näi­siä jo elä­es­sään.

Pi­dän sii­tä, et­tä jo­kai­nen pap­pi toi­mit­taa siu­nauk­sen yh­tä ar­vok­kaas­ti, oli­pa saat­ta­jia usei­ta tai ei yh­tään. Ky­sees­sä on erään­lai­nen kir­kon tar­jo­a­ma ta­kuu, joka ko­e­taan kun­nia-asi­ak­si. Ei­kä vai­na­ja ole yk­sin, sil­lä minä olen kui­ten­kin pai­kal­la hä­nen kans­saan.

Mi­nul­le on muo­dos­tu­nut oman­lai­nen pe­rin­ne, kun olen siu­nauk­ses­sa il­man saat­ta­jia. Kun teen la­pi­ol­la hiek­ka­ris­tin ar­kun pääl­le, niin mi­nul­le on tul­lut ta­vak­si kor­ja­ta sitä. Muo­dos­tan sor­mel­la­ni tar­kan, su­la­va­lin­jai­sen ris­tin. Vai­na­ja saa ar­vok­kaan, kun­nol­li­sen siu­nauk­sen, ja hän saa läh­teä eteen­päin täy­del­li­sen ris­tin myö­tä.

Kir­joit­ta­ja on sai­raa­pas­to­ri.