JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Ajattelen ääneen: Sanat

Lahden seurakunnat

30.6.2021
Kaija Karvinen

Kes­kus­te­lin sis­ko­ni kans­sa leik­ko­ku­kis­ta. Hän ker­toi, mi­ten ku­kat saa kes­tä­mään ai­na­kin kol­me viik­koa, kun lait­taa ve­teen, ”mitä se nyt on se sel­lai­nen, jota ku­kil­le lai­te­taan?”. Eh­do­tin leik­ko­kuk­ka­vir­kis­tet­tä, mut­ta hän hyl­kä­si sen. Seu­raa­vak­si tar­jo­sin ku­kil­le käy­tet­tä­vää lan­noi­tet­ta. Ää­nen väri muut­tui ja sain sel­vän oh­jeen, mi­ten lan­noi­tet­ta voi käyt­tää leik­ko­ku­kil­le niin, et­tei­vät ku­kat pala lii­ka-an­nos­tuk­seen, mut­ta kes­tä­vät kau­an.

Il­lem­mal­la pu­huin toi­sen pu­he­lun, jo­hon myös si­säl­tyi pa­ri­työ­nä teh­tyä sa­no­jen ha­ke­mis­ta. "Nii­tä on il­mas­sa", sa­noin ja sain vas­tauk­sek­si: ”Mitä?”. Vas­ta­sin, et­tä "kar­kai­le­via sa­no­ja". Yh­des­sä pää­tim­me, et­tä niin on. On kar­kai­le­via sa­no­ja, jot­ka tu­le­vat kie­lel­le sil­loin, kun nii­tä hu­vit­taa. Se vain ei ole ai­na se het­ki, kun sa­no­ja tar­vi­taan. Pa­pe­ril­ta sana ei pää­se kar­kuun. Sii­tä se löy­tyy, jos on vaik­ka tär­keä pu­he­lu ja pi­tää vai­kut­taa osaa­val­ta.

En­tä jos ei ole sa­no­ja? Kun ei ole enää sitä ta­val­li­sin­ta ta­paa il­mais­ta, mitä mie­les­sä liik­kuu. Kun sai­raus on syö­nyt kaik­ki sa­nat. Niin oli ta­pah­tu­nut vel­jel­le­ni.

Ai­em­min, sil­loin kun hä­nel­lä vie­lä oli sa­no­ja ja vie­rai­lin hä­nen ko­to­naan, kat­soin esil­le lai­tet­tu­ja va­lo­ku­via. Veli tuli vie­ree­ni ja sa­noi, et­tei hän tun­ne nois­ta ke­tään, ovat ai­van ou­to­ja. Ku­vis­sa oli hä­nen lap­si­aan ja las­ten­lap­si­aan.

Nyt sei­soin sai­raa­la­sän­gyn vie­res­sä ja ri­koin kos­ke­tus­kiel­toa. Ajat­te­lin, et­tä eh­kä veli tun­nis­tai­si iho ihol­le kos­ke­tuk­sen ja tu­tun ää­nen. Hän kat­soi koh­ti avoi­min sil­min, jois­ta puut­tui niis­sä en­nen nä­ky­nyt tui­ke. Ha­lu­sin us­koa, et­tä hän ais­ti jo­tain. Hoi­ta­jan sa­nat, et­tei vel­je­ni ta­jua mis­tään mi­tään, sa­tut­ti. Hoi­ta­ja, am­mat­ti­mai­ses­ti, ikään kuin vei mi­nul­ta tun­ne­pe­räi­sen ko­ke­muk­se­ni.

 

Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan pal­jon muis­tis­ta ja muis­ta­mi­sen mer­ki­tyk­ses­tä. Kaik­ki ih­mi­set ovat Ju­ma­lan muis­tis­sa. Tämä luo tur­val­li­suut­ta ja toi­voa. Vaik­ka muis­tim­me heik­ke­nee ja unoh­te­lem­me, Ju­ma­la ei unoh­da.

On loh­dul­li­nen tie­to muis­ti­sai­raal­le ja hä­nen lä­hei­sil­leen, et­tä pe­las­tuk­sen kan­nal­ta ei ole mer­ki­tys­tä, säi­lyy­kö oma muis­ti ja aja­tus kirk­kaa­na lop­puun saak­ka. Kris­til­li­nen us­ko on us­ko­mis­ta Ju­ma­lan lu­pauk­siin. Us­ko­mi­nen Ju­ma­lan lu­pauk­siin mer­kit­see, et­tä us­ko tart­tuu Ju­ma­lan sa­naan. Sil­lä Ju­ma­la il­mai­see lu­pauk­sen­sa sa­noil­la.

 ”Minä it­se pyy­hin pois si­nun rik­ko­muk­se­si oman it­se­ni täh­den en­kä muis­te­le si­nun syn­te­jä­si.” (Jes. 43:25.)

 ”Unoh­taa­ko äi­ti rin­ta­lap­sen­sa, unoh­tai­si­ko hoi­va­ta koh­tun­sa he­del­mää? Vaik­ka hän unoh­tai­si­kin, minä en si­nua unoh­da. Kä­sie­ni ihoon minä olen si­nut piir­tä­nyt.” (Jes. 49:15.)

Kir­joit­ta­ja on luot­ta­mus­hen­ki­lö Kes­ki-Lah­den seu­ra­kun­nas­ta.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Epaper cover

Digilehti

Epaper cover