(Kir­joi­tus on kan­na­not­to Sirk­ku Kui­va­sen­saa­ren ai­em­paan kir­joi­tuk­seen Ajat­te­len ää­neen -pals­tal­la.)

Raa­ma­tun al­ku­leh­dil­tä voim­me lu­kea, et­tä Ju­ma­la loi ih­mi­sen mie­hek­si ja nai­sek­si. Ju­ma­la siu­na­si hei­dät ja an­toi teh­tä­vän: "Ol­kaa he­del­mäl­li­set, li­sään­ty­kää ja täyt­tä­kää maa ja ot­ta­kaa se val­taan­ne." 

Mie­hen ja nai­sen vä­li­sen lii­ton pe­rus­ta löy­tyy luo­mis­ker­to­muk­sen si­säl­lös­tä. Myös su­ku­puo­lien jako kah­teen, joka to­teu­tuu ih­mis­kun­nas­sa sekä eläin- ja kas­vi­kun­nas­sa, syn­tyi se­kin Ju­ma­lan luo­mis­työs­sä.

Uu­den tes­ta­men­tin mu­kaan kris­til­li­nen avi­o­liit­to on yh­den mie­hen ja yh­den nai­sen vä­li­nen ja tar­koi­tet­tu koko elä­män kes­tä­väk­si kump­pa­nuu­dek­si.

Jee­sus vah­vis­ti tä­män ope­tuk­ses­saan Mar­kuk­sen evan­ke­liu­min kym­me­nen­nes­sä lu­vus­sa. Mui­ta­kin vas­taa­via koh­tia evan­ke­liu­meis­ta löy­tyy.

Sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien pa­ri­suh­teet ei­vät ole Ju­ma­lan tah­don mu­kai­sia. Täs­tä voim­me lu­kea mo­nis­ta raa­ma­tun­koh­dis­ta, esi­mer­kik­si Roo­ma­lais­kir­jeen en­sim­mäis­tä lu­vus­ta. Tätä Ju­ma­lan an­ta­maa oh­jet­ta ei saa se­lit­tää tyh­jäk­si, ku­ten ny­kyi­sin ha­lu­taan mo­nien te­o­lo­gien­kin toi­mes­ta teh­dä.

Kris­til­li­nen avi­o­liit­to sol­mi­taan Ju­ma­lan kas­vo­jen edes­sä ja sii­nä pyy­de­tään Ju­ma­lan siu­naus­ta vih­ki­pa­ril­le. Juu­ri tämä erot­taa sen si­vii­li­vih­ki­mi­ses­tä. Vih­ki­mi­sen te­ke­vän pa­pin ei tule siu­na­ta ja pyy­tää siu­naus­ta elä­män­ta­val­le, joka ei ole Ju­ma­lan tah­don mu­kai­nen. Sik­si kirk­kom­me­kaan ei tule men­nä tä­hän mu­kaan.

Jo­kai­nen meis­tä tar­vit­see jat­ku­vaa Ju­ma­lan an­teek­si­an­ta­mus­ta elä­mäs­sään. Täs­sä ei ole ero­tus­ta ih­mis­ten vä­lil­lä. Olem­me Ju­ma­lal­le rak­kai­ta ja sen osoit­taa meil­le hä­nen pe­las­ta­va tah­ton­sa koko ih­mis­kun­taa koh­taan.

Ju­ma­la kut­suu mei­tä elä­mään yh­tey­des­sä hä­neen, ja mikä val­ta­va siu­naus on­kaan ru­kouk­sen, Sa­nan ja eh­tool­li­sen vä­li­tyk­sel­lä elää tai­vaal­li­sen Isän lap­se­na.

Sa­nas­saan Ju­ma­la ke­hot­taa mei­tä ta­voit­te­le­maan tah­ton­sa mu­kais­ta elä­mää. Tämä on meil­le kut­su pa­ran­nuk­seen ja syn­tiem­me tun­nis­ta­mi­seen ja tun­nus­ta­mi­seen. Elä­es­säm­me näin päi­vit­täin Ju­ma­la puh­dis­taa oman­tun­tom­me ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus to­teu­tuu elä­mäs­säm­me. Voim­me lu­kea tä­hän liit­ty­vän ke­ho­tuk­sen 1. Jo­han­nek­sen kir­jeen al­ku­puo­lel­ta.

Ju­ma­lan pe­las­ta­vaan rak­kau­teen kuu­luu myös Py­hän Hen­gen työ. Pyhä Hen­ki an­taa meil­le voi­ma­va­ro­ja pa­ran­nuk­sen­te­koon ja kil­voit­te­luun.

Hän vie mei­dät ai­na uu­del­leen Jee­suk­sen ris­tin juu­rel­le, kun epä­on­nis­tum­me. Ju­ma­la kul­jet­taa ja opas­taa mei­tä näin eteen­päin, ja lo­pul­li­nen pää­mää­räm­me on hä­nen luo­naan ian­kaik­ki­suu­des­sa. 

Kir­joit­ta­ja on Kes­ki-Lah­den seu­ra­kun­nan luot­ta­mus­hen­ki­lö, pap­pi (eläk­keel­lä).