JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Markku Ojanen: Mitä me muistamme?

26.5.2023
Markku Ojanen

Eräs ame­rik­ka­lai­nen elo­ku­va­tuot­ta­ja kir­joit­ti muis­tel­mis­saan: ”Meil­lä kai­kil­la on Ju­ma­lan an­ta­ma ikä­vien asi­oi­den unoh­ta­mi­sen lah­ja. Ha­lu­an ja­kaa omat hy­vät muis­to­ni.” Mitä sinä muis­tat lap­suu­des­ta­si ja nuo­ruu­des­ta­si?

En muis­ta pal­jo­a­kaan en­nen seit­se­mät­tä ikä­vuot­ta, jol­loin aloi­tin kan­sa­kou­lun. Heti en­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä van­hem­mat po­jat heit­te­li­vät lak­ki­a­ni. Läh­din il­man lak­kia it­kien ko­tiin. Hain sen sit­ten il­lal­la äi­din kans­sa ojas­ta. Olin kou­lus­sa kilt­ti­nä poi­ka­na hyvä kiu­san­te­on koh­de. Jos­kus ajat­te­lin: oli­si­pa mi­nul­la­kin isä! Jat­ko­so­das­sa kaa­tu­nut isä­ni oli vah­va ja pit­kä mies. On­nek­si po­jas­ta­kin tuli sel­lai­nen!

Poi­kie­ni lap­suu­des­ta mi­nul­la on hy­viä muis­to­ja. Isät­tö­mä­nä ajat­te­lin, et­tä heil­le pi­tää an­taa pal­jon ai­kaa ja rak­kaut­ta. Yk­si mu­ka­vim­mis­ta asi­ois­ta oli pien­ten poi­kien nau­rat­ta­mi­nen. Sii­hen ei pal­jon tar­vit­tu. Riit­ti kuin iso ai­kui­nen mies (196 cm) lait­toi kol­me tut­tia suu­hun­sa.

Pro­fes­so­ri Roy Bau­meiste­rin mu­kaan pa­hat sa­nat ja teot muis­te­taan pa­rem­min kuin hy­vät. Toi­sin kuin usein aja­tel­laan, pa­hat asi­at ei­vät suin­kaan hel­pos­ti unoh­du, ei­kä muis­ti nii­tä kul­taa. Sil­ti joil­la­kin on hie­no kyky unoh­taa ikä­viä asi­oi­ta ja näh­dä asi­oi­ta myön­tei­ses­ti.

Mis­tä kiel­teis­ten asi­oi­den muis­ta­mi­nen joh­tuu? Paha on vah­vem­paa kuin hyvä, sil­lä pa­han mer­ki­tys on ol­lut sel­viy­ty­mi­sen kan­nal­ta suu­rem­pi kuin hy­vän. Mitä kau­em­mas taak­se­päin his­to­ri­as­sa men­nään, sitä enem­män oli syy­tä va­roa. Eten­kin vie­rai­ta tuli va­roa, sil­lä vain har­voin heil­lä oli hy­viä ai­kei­ta. Nyt voim­me si­vuut­taa hy­vät asi­at it­ses­tään sel­vi­nä ja luon­nol­li­si­na, mut­ta pa­hat asi­at muis­tam­me, ku­ten il­key­det, louk­kauk­set, hyl­käyk­set ja me­ne­tyk­set. Kat­ke­ruus vaa­nii nii­den ta­ka­na ja ot­taa her­käs­ti tiu­kan ot­teen.

Moni on mi­nul­le muis­tel­lut lap­suu­ten­sa ikä­viä ko­ke­muk­sia, ku­ten van­hem­pien haa­voit­ta­via sa­no­ja ja te­ko­ja. Sil­loin ko­e­tan ky­syä tah­dik­kaas­ti, et­tä voi­sit­ko jo jät­tää nuo asi­at taak­se ja elää omaa elä­mää­si? Vaik­ka ei voi­si an­taa an­teek­si, voi­si­ko aja­tel­la, et­tä myös tyh­myys ja ajat­te­le­mat­to­muus kuu­lu­vat ih­mi­se­lä­mään. Sii­tä­kin usein on kyse, ei­kä ai­na il­key­des­tä. Jo­kai­nen meis­tä höl­möi­lee tar­koit­ta­mat­ta pa­haa.

Kat­ke­ruu­den tun­net­ta on vai­kea voit­taa, kos­ka se ruok­kii it­se­ään. Mik­si elä­mä ei ole niin hy­vää kuin se voi­si ol­la? Uh­rik­si aset­tu­mal­la kiel­täy­dym­me vas­tuus­ta. Tuo van­ha ”älä an­na pe­rik­si” -ke­ho­tus it­sel­le sa­not­tu­na on yhä hyvä vas­ta­voi­ma kat­ke­ruu­del­le ja uh­rik­si aset­tu­mi­sel­le.

Jo­kai­nen odot­taa elä­män an­ta­van hy­viä asi­oi­ta. Pa­hois­ta sa­nois­ta ja te­ois­ta ker­tyy kat­ke­ruu­den va­ras­toa. Ko­e­te­taan tyh­jen­tää tuo­ta va­ras­toa, kos­ka sii­tä tu­lee ajan myö­tä niin pai­na­vaa, et­tä sitä ei enää jak­sa kan­taa. Sil­loin tar­vi­taan ih­mi­siä, jot­ka suos­tu­vat ot­ta­maan osan tuos­ta kuor­mas­ta kan­taak­seen.

Jos­pa me­kin oli­sim­me noi­ta kuor­man kan­ta­jia! Kun nii­tä yh­des­sä kan­ne­taan, ih­meel­li­ses­ti ne ke­ve­ne­vät. Tär­kein oh­je kuu­luu: väl­te­tään pa­ho­ja sa­no­ja ja te­ko­ja, kos­ka juu­ri ne tuot­ta­vat pai­na­via kuor­mia ja kat­ke­ruu­den va­ras­to­ja.

Kir­joit­ta­ja on psy­ko­lo­gi­an eme­ri­tusp­ro­fes­so­ri, on­nel­li­suu­den­tut­ki­ja ja tie­to­kir­jai­li­ja.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Digilehti

Epaper cover

Digilehti

Epaper cover