JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Tarvitsen jonkun, jolla on iho

9.10.2024
Sirpa Kaukinen

”Äi­ti!” kuu­luu las­ten­huo­nees­ta. Äi­ti tu­lee pai­kal­le, peit­te­lee pie­nen ja nos­taa nal­len lat­ti­al­ta. "Nu­ku­han nyt", hän sa­noo ja pa­laa puu­hiin­sa.

Jäl­leen kuu­luu ”äi­ti!” ”Mitä nyt?” ky­syy äi­ti. ”Mi­nul­la on jano.”  Äi­ti ha­kee juo­ta­vaa ja peit­te­lee pie­no­kai­sen.

Ku­luu tovi ja taas kuu­luu ”äi­ti!” Nyt pie­ni tu­her­taa jo it­kua. Äi­ti is­tah­taa sän­gyn lai­dal­le ja ky­syy: ”Mikä nyt oi­kein on hä­tä­nä?” Pie­no­kai­nen so­per­taa hil­jaa: ”Minä tar­vit­se jon­kun, jol­la on iho.”

Tä­män pie­nen tuo­ki­o­ku­van luin jos­kus leh­des­tä ei­kä se ole jät­tä­nyt mi­nua rau­haan. ”Minä tar­vit­sen jon­kun, jol­la on iho” on mei­dän jo­kai­sen kai­paus. Ih­mi­nen tar­vit­see lä­hel­leen jon­kun, jol­la on iho, ih­mi­sen kas­vot ja oi­ke­an ih­mi­sen ää­ni. Tar­ve yh­tey­teen on ole­mas­sa, kos­ka yh­teys toi­siin ih­mi­siin on meil­le elin­tär­ke­ää. 

Ajas­sam­me on pal­jon yk­si­näi­syyt­tä. Yk­sin asu­vien mää­rä on kas­va­nut, ei­kä se ai­na ole oma va­lin­ta. Koti on hil­jai­nen. Hil­jai­suu­den rik­koo naa­pu­rin oven ko­lah­dus, pa­kas­ti­men käy­mi­sää­ni tai kel­lo, joka sää­li­mät­tä mit­taa yk­si­näi­syy­den pi­tuut­ta ja sy­vyyt­tä.

Sai­raa­la­pap­pi­na tuo­hon yk­si­näi­syy­teen ha­vah­tuu siu­naus­ti­lai­suu­des­sa, jos­sa ei ole läs­nä yh­tään saat­ta­jaa ja sil­loin kun po­ti­laan toi­pi­laa­na pi­täi­si pa­la­ta ko­tiin, jos­sa ei ole, ei­kä sin­ne saa ke­tään.  Hen­keä uhan­nut sai­raus on syn­nyt­tä­nyt tur­vat­to­muut­ta. Sil­loin yk­si­näi­syy­den tun­ne voi ol­la kä­sin­kos­ke­tel­ta­va.

Yk­si­näi­syys tar­koit­taa­kin tun­net­ta, ih­mi­sen oma­koh­tais­ta ko­ke­mus­ta. Yk­si­näi­syy­den on sa­not­tu ole­van vaa­rak­si ter­vey­del­le. Sen on ha­vait­tu li­sää­vän kuol­lei­suut­ta lä­hes yh­tä pal­jon kuin tu­pa­koin­ti. Neu­ro­bi­o­lo­gien mu­kaan yk­si­näi­syys ai­heut­taa eli­mis­tös­sä sa­man re­ak­ti­on kuin fyy­si­nen kipu. Yk­si­näi­syys na­ker­taa ih­mi­sen hen­kis­tä ja fyy­sis­tä ter­veyt­tä.  

Ta­pa­sin ker­ran van­huk­sen, joka ker­toi hä­nen ja naa­pu­rin kes­ki­näi­ses­tä huo­len­pi­dos­ta. Puo­li­so oli kuol­lut mo­lem­mil­ta ei­kä su­ku­a­kaan juu­ri ol­lut. Van­hus ker­toi, et­tä joka aa­mu hän kat­soo, joko naa­pu­rin ver­hot on ve­det­ty syr­jään. Nämä naa­pu­ruk­set oli­vat sitä ikä­pol­vea, joil­le mot­to ”ka­ve­ria ei jä­te­tä” on tut­tu ja tot­ta. Tuo­ta vä­lit­tä­mi­sen asen­net­ta tar­vi­taan vie­lä tä­nään­kin.

To­ril­le ke­säl­lä il­mes­ty­neet vas­tak­kain is­tut­ta­vat kei­nut kut­sui­vat koh­taa­maan toi­sen, jol­la on iho, ih­mi­sen kas­vot ja ih­mi­sen ää­ni. Sin­ne tän­ne syn­ty­neet kai­kil­le avoi­met olo­huo­neet ovat merk­ki sii­tä, et­tä yk­si­näi­syy­den kai­puu ja kipu on tun­nis­tet­tu. Vah­vis­tu­koon asen­ne ”ka­ve­ria ei jä­te­tä” mei­dän kes­kuu­des­sam­me. Oli­pa toi­nen ih­mi­nen min­kä ikäi­nen, nä­köi­nen tai ko­koi­nen ta­han­sa, jo­kai­sel­la ih­mi­sel­lä on oi­keus vä­lit­tä­viin ih­mi­siin ja sen tuo­maan tur­vaan ja psyyk­ki­seen hy­vin­voin­tiin.

Kir­joit­ta­ja on sai­raa­la­pas­to­ri.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Epaper cover

Digilehti

Epaper cover