Yhdistävien asioiden huomaaminen on avuksi – voisiko Erätauko-menetelmää soveltaa kirkollisessa keskustelussa?
Janne Raevuori
Lahden kaupungilla otettiin joitakin vuosia sitten käyttöön niin kutsuttu Erätauko-menetelmä. Erätauko on rakentavan keskustelun menetelmä, jossa pyritään ymmärtämään toisten näkökulmia ja kokemuksia ja edistämään samalla uusien oivallusten syntymistä.
Kyselyt olivat osoittaneet, että monet lahtelaiset kokivat tyytymättömyyttä kotikaupunkia kohtaan. Erätauko vaikutti metodilta, jolla pystyttäisiin paremmin ymmärtämään, mistä tyytymättömyys kumpuaa. Kun ongelmat ovat kinkkisiä, täytyy keskustelun olla hyvää, kirjoittaa strategiapäällikkö Olli Toivonen blogitekstissään.
Erätauko-menetelmää on koulutettu käyttämään ainakin 70 Lahden kaupungin työntekijää, ja kuulemani perusteella sen käyttöä ihaillaan jo esimerkiksi Helsingin kaupunkisuunnittelussa. Menetelmällä järjestetyt keskustelut ovat käsitelleet esimerkiksi työnantajamielikuvaa, nuorisotyöttömyyttä, sairauspoissaoloja, kaupungin strategiaa ja mainetta sekä kaupungin, asukkaiden ja yhdistysten yhteistyötä.
Evankelis-luterilaisen kirkon sisällä on hieman samanlaisia haasteita. Vaikka Vanha testamentti syntyi ennen ajanlaskun alkua ja Uusi testamenttikin lähes 2000 vuotta sitten, tulkinta ja lukutapa aiheuttavat yhä kitkaa.
Avioliittokäsitystä koskeva keskustelu on junnannut tilassa, jossa liberaalit vaikuttajat ponnekkaasti vaativat ja konservatiivit yksiselitteisesti vastustavat nykyisen käsityksen muuttamista. Umpisolmu, jossa liikahduksia suuntaan tai toiseen ei tapahdu, ja jossa kirkko on jo tosiasiallisesti alkanut muuttua ruohonjuurelta käsin, ei ole kenellekään kunniaksi.
Työntekijöistä suurin osa haluaisi vain tehdä työtään rauhassa. Kiinnostaisi tietää, voiko Erätauko-menetelmää soveltaa kirkon sisäisessä keskustelussa.
Piispat ovat pyrkineet avaamaan Raamatun tulkintaan liittyviä kysymyksiä vuonna 2021 julkaisemassaan piispainkirjeessä.
Se on yhä monipuolinen pohdinto: "Vaikka Raamattu ei muutu, ymmärryksemme ihmisestä ja tietomme maailmasta muuttuu, lisääntyy ja syvenee. Tämä muutos heijastuu väistämättä Raamatun tulkintaan, kun uudet, aiemmille sukupolville vieraat ja tuntemattomat kysymykset haastavat kristittyjen ja kirkon raamatuntulkintaa. Kristittyinä tehtävämme on miettiä, miten omana aikanamme voimme parhaiten kuulla ja välittää eteenpäin sanoman Jumalasta, joka antaa hyviä lahjoja", piispat kirjoittavat.
Rakentavassa keskustelussa kunnioitetaan mielipiteitä ja niiden esittäjiä, vaikka ne eivät aina vastaisi omia käsityksiä. Erityisen tärkeää se on hengellisissä aiheissa. Kunnioittavassa ilmapiirissä keskustelijat ovat avoimia kuuntelemaan toista osapuolta, oppimaan ja tarvittaessa tarkistamaan omia näkemyksiä.
Yhdistävien asioiden huomaaminen on avuksi.