Vir­ve Val­ke­a­vuo­ri ja si­tou­tu­mat­to­mien ryh­mä oli­vat seu­ra­kun­ta­vaa­lien voit­ta­jia Hol­lo­las­sa. Val­ke­a­vuo­ri sai eni­ten ää­niä ryh­mäs­sään, 98, ja ryh­män­sä kol­me li­sä­paik­kaa kirk­ko­val­tuus­toon eli yh­teen­sä kah­dek­san.

– Si­tou­tu­mat­to­mil­la oli eri­lai­sia eh­dok­kai­ta, jois­ta ää­nes­tä­jät pää­si­vät va­lit­se­maan lä­hin­nä omaa ajat­te­lu­aan ole­van. Lis­tal­la oli myös ai­ka pal­jon ko­ke­mus­ta. Osa on ol­lut mu­ka­na seu­ra­kun­nan pää­tök­sen­te­os­sa, mut­ta oli myös uu­sia eh­dok­kai­ta. Ko­ke­mus ja mo­ni­nai­suus oli mei­dän rik­kaus. Edus­tam­me koko seu­ra­kun­taa, myös kap­pe­li­seu­ra­kun­tia, Val­ke­a­vuo­ri ruo­tii syi­tä ryh­män­sä me­nes­tyk­seen.

Val­ke­a­vuo­ri työs­ken­te­li Hol­lo­lan seu­ra­kun­nas­sa vuo­si­na 2004–2020. Suu­rim­man osan ajas­ta hän toi­mi joh­ta­va­na di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä­nä.

– Mi­nul­la on ai­ka vah­va tie­tä­mys Hol­lo­lan seu­ra­kun­nas­ta ko­ko­nai­suu­des­saan. Olen tot­tu­nut te­ke­mään pää­tök­siä vi­ras­sa ja nyt kat­son asi­oi­ta en­sim­mäis­tä ker­taa luot­ta­mus­hen­ki­lö­nä. En teh­nyt hir­ve­äs­ti vaa­li­työl­tä. Di­a­ko­ni­a­työ oli taus­ta­ni vaa­leis­sa. Sain var­maan ää­niä sil­lä tut­tuu­del­la.

Val­ke­a­vuo­ri opet­taa kir­kon ja so­te­a­lan tu­le­via am­mat­ti­lai­sia Di­a­ko­nia-am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lun leh­to­ri­na Hel­sin­gis­sä, mut­ta ha­lu­aa pi­tää edel­leen tii­viis­ti yh­teyt­tä ko­ti­seu­ra­kun­taan­sa.

– Kak­si ja puo­li vuot­ta olen toi­mi­nut seu­ra­kun­nas­sa va­paa­eh­toi­se­na. Ajat­te­len, et­tä voin edel­leen tii­vis­tää yh­ty­et­tä luot­ta­mus­toi­men kaut­ta. Ha­lu­an ol­la vai­kut­ta­mas­sa yh­des­sä mui­den kans­sa tu­le­vai­suu­den kirk­koon ja seu­ra­kun­taan, hän sa­noo. 

Al­ka­van ne­li­vuo­tis­kau­den tär­keim­mät asi­at Hol­lo­lan kirk­ko­po­li­tii­kas­sa ovat Val­ke­a­vuo­ren mu­kaan kiin­teis­tö-, hen­ki­lös­tö- ja jä­se­na­si­at.

– Val­mis­tu­nut­ta kiin­teis­töst­ra­te­gi­aa läh­de­tään to­teut­ta­maan. Se on var­mas­ti tär­keä asia. Mi­hin pa­nos­te­taan? Mitä ti­lo­ja yl­lä­pi­de­tään? Mitä kor­ja­taan? Ja min­kä­lai­sel­le hen­ki­lös­töl­lä seu­raa­vat vuo­det toi­mi­taan niin, et­tä pys­ty­tään pal­ve­le­maan seu­ra­kun­ta­lai­sia mah­dol­li­sim­man hy­vin? Jä­se­na­si­at on ikui­suus­ky­sy­mys. Tar­koi­tan sil­lä sitä, mi­ten saa­daan ih­mis­ten mie­lis­sä hou­kut­te­le­vak­si seu­ra­kun­nan työ ja toi­min­ta. Tär­ke­ää oli­si, et­tä jo­kai­sel­le löy­tyi­si toi­vei­den­sa ja lah­jo­jen­sa mu­kai­nen paik­ka ja teh­tä­vä seu­ra­kun­nas­sa.

Val­ke­a­vuo­ri huo­maut­taa myös, et­tä maa­il­mas­ta vai­kut­taa tul­leen epä­va­kaam­pi so­dan ja ener­gi­ak­rii­sin myö­tä.

– Se­kin vaa­tii huo­mi­o­ta. Tu­le­vat vuo­det ei­vät tule ole­maan help­po­ja. Yh­teis­kun­nan hei­koim­mis­ta tu­lee pi­tää eri­tyis­tä huol­ta. Kir­kon di­a­ko­ni­a­työn mer­ki­tys tu­lee näis­sä olois­sa kas­va­maan, hän sa­noo.