Vesikansan seurakuntakoti käy ja kukkuu – mielikuva hiljentyneestä seurakuntakodista ei pitänytkään paikkaansa
”Minusta tämä on ihan toimiva ja kodikas rakennus. Ei täältä oikein mitään puutu, mutta ihmisiä tänne mahtuisi enemmänkin kerhoihin ja tapahtumiin”, summaa Vesikansan aluepappi Katja-Margit Takatalo. Kuva: Jani Mahkonen
Jani Mahkonen
Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja, lohkaisi Mark Twain aikanaan. Kirjailija eli ilmoituksensa jälkeen toistakymmentä vuotta. Myös Hollolan Vesikansan seurakuntakoti käy ja kukkuu, vaikka toisenlaistakin tietoa on ollut liikkeellä.
– Koronan aikana monet toiminnot täällä seisahtuivat, ja silloisessa kiinteistöstrategiassa rakennus kuului luokkaan "voidaan harkita luopumista". Ehkä näistä syistä joillekin on jäänyt käsitys, ettei seurakuntakodissa enää tapahdu mitään, kertoo Vesikansan aluepappina kaksi vuotta toiminut Katja-Margit Takatalo.
Aluepapin mukaan elämä seurakuntakodilla on vireää.
– Päiväkerho kokoontuu tiistaisin ja torstaisin. Perjantaisin on perhekerho ja joka toinen tiistai eläkeikäisten kerho. On raamattupiiri, käsityöpiiri ja Sopivat-kuoro. Hollolan Hirvenhiihtäjien kolme partioryhmää kokoontuu täällä säännöllisesti. Kerran kuussa on sunnuntaimessu ja kerran kuussa arki-illan messu.
Seurakuntakoti on rakennettu vuonna 1980. Rakennuksen pinta-ala on 660 neliömetriä. Kirkkosaliin mahtuu noin sata henkeä.
– Messuissa kävijöitä on keskimäärin 25. Kesäkuussa oli heikoimmillaan kymmenen kävijää, mutta isona juhlapäivänä saattaa olla 80.
Tuoreimmassa kiinteistöstrategiassa, joka on voimassa vuoteen 2027, rakennus luokitellaan säilytettäväksi.
– Minusta tämä on ihan toimiva ja kodikas rakennus. Ei täältä oikein mitään puutu, mutta ihmisiä tänne mahtuisi enemmänkin kerhoihin ja tapahtumiin, Takatalo summaa.
Uusiakin toimintoja tiloihin on suunnitteilla.
– Keväällä testailtiin perheiden iltoja, joissa lapset leipovat. Niitä aletaan pitää nyt syksyllä kerran kuussa. Aikuisille on omaa ohjelmaa, välillä on yhteistä ohjelmaa ja yhdessä syödään lasten tekemää iltapalaa.
Aktiivinen vapaaehtoistyö on Takatalon mukaan alueen vahvuus.
– Meillä on seurakuntalaisten Vesikansa-työryhmä, joka ideoi toimintoja ja mahdollistaa osaltaan niiden järjestämisen. Esimerkiksi juuri perheiden iltoja on yhdessä ideoitu vapaaehtoisten kanssa, hän sanoo.
Seurakunnan kiinteistöpäällikkö Keijo Kokko kertoo rakennuksen olevan toimiva ja turvallinen, mutta vaativan tarkkailua.
– Rakenteellisesti se on vähän hankala. Perustukset on jätetty pikkuisen liian matalalle, lattia on aika lailla maanpinnan kanssa samassa tasossa. Muitakin rakennusajalle tyypillisiä riskejä on, kuten valesokkeli ja ulkoseinissä tiili-villa-tiili-rakenne.
Rakennuksessa havaittu sisäilmaongelma on korjattu.
– Kun tehtiin kuntokartoitusta, todettiin, että ilmanvaihdon äänenvaimentimien villaeristeet olivat lähteneet liikkeelle. Kanavien ulkomutkista villa oli syöpynyt kokonaan pois. Villapöly saatiin kuriin, kun kanavat putsattiin ja vaihdettiin nykyaikaiset äänenvaimentimet. Homekasvustoja rakennuksessa ei ole havaittu, Kokko kertoo.
Seurakunnan toiminnan kannalta rakennus on hyvinkin keskeinen Vesijärven "toisella puolen".
– Alueella on aika iso väestöpohja eikä vastaavaa kiinteistöä lähellä ole. Jos muutoksia tulee, on tarkkaan harkittava, mihin toimintoja siirretään. Tässä kohtaa sen pohtimiseen ei ole laitettu paukkuja. Tällä mennään ainakin toistaiseksi, Kokko toteaa.
Uskosta tulevaisuuteen kertoo se, että rakennuksen lämmitysmuoto vaihdettiin muutama vuosi sitten öljystä maalämpöön.
Lue lisää aiheesta
Kuva: Radek Karkulowski
Radek Karkulowski
Kotihäpeän kanssa ei kannata jäädä yksin – asunnon järjestyksen ja siisteyden ylläpitoon on apua tarjolla
Marian kammarissa järjestettävässä Meidän olkkarissa kokoonnutaan, kahvitellaan ja vaihdetaan kuulumisia matalalla kynnyksellä. Kuva: Markus Luukkonen
Markus Luukkonen
"Sopii sellaiselle, joka kokee, että seinät kaatuvat päälle" – seurakuntien olkkareista juttuseuraa yksinäisyyttä poteville
Tuleva koululainen Roope Marttila (vasemmalla) herkutteli lihapasteijalla yhdessä pikkuveljensä Viljamin kanssa, joka on puolestaan menossa esikouluun. Kuva: Markus Luukkonen
Markus Luukkonen