Matti Ka­ta­ja liit­tyi Lah­den Seu­ra­kun­nan Poi­kiin [LSP] kuu­si­vuo­ti­aa­na vuon­na 1953.

– Se oli LSP:n Möy­sän osas­to, joka ko­koon­tui osoit­tees­sa Kar­ja­lan­ka­tu 14. Isä tun­si seu­ra­kun­nan poi­ka­työ­noh­jaa­ja Pent­ti "Pena" Sor­mu­sen ja oh­ja­si sin­ne. Py­hät­tö­mäs­sä asut­tiin, Ka­ta­ja ker­too 70 vuot­ta myö­hem­min.

Kun Ka­ta­ja LSP:iin liit­tyi, kil­pai­lu las­ten sie­luis­ta ei ol­lut niin ko­vaa kuin ny­ky­ään. Vi­de­o­pe­le­jä, mat­ka­pu­he­li­mia ja te­le­vi­si­o­ka­na­via ei ol­lut ja ra­di­o­ka­na­via oli vain yk­si.

Viih­de- ja tie­don­näl­kän­sä LSP:n Möy­sän osas­ton 7–14-vuo­ti­aat tyy­dyt­ti­vät maa­nan­tai­sin ker­hoil­las­sa, jos­sa kuul­tiin jat­ko­ker­to­mus tai kat­sot­tiin fil­mi. Kou­kut­ta­val­la oh­jel­mal­la po­jat saa­tiin pa­laa­maan ker­hoon ker­ta toi­sen­sa jäl­keen.

– Pena aloit­ti vas­ta, kun oli hil­jais­ta. Hän oli hyvä ker­to­ja, ja ker­to­mus ai­na niin jän­nit­tä­vä, et­tei ku­kaan kos­kaan kes­keyt­tä­nyt, muis­te­lee Ka­ta­jaa vuot­ta nuo­rem­pi John Laa­so­nen.

Jän­nit­tä­vän tun­nel­man ta­kaa­mi­sek­si Sor­mu­nen käyt­ti kek­se­li­äi­tä efek­te­jä.

– Hän pi­men­si ker­ho­ti­lan ja piti na­ri­se­via saap­pai­ta. Etu­pen­kis­sä oli niin jän­nit­tä­vää, et­tä jol­le­kin saat­toi tul­la pis­sa hou­suun.

Laa­so­sel­le il­lois­ta on jää­nyt mie­leen myös Nak­ke Na­kut­ta­jan nau­ru.

– Nak­kea kat­sot­tiin fil­mil­tä, mut­ta oli myös asi­a­jut­tu­ja, ku­ten Al­bert Eins­tei­nin hen­ki­lö­ku­va. Li­säk­si Pent­ti näyt­ti ku­vaa­mi­aan fil­me­jä seu­ra­kun­nan toi­min­nas­ta.

John Laasonen noin kymmenvuotiaana kotonaan Möysänkadulla LSP:n villapaidassa ja 1960-luvun hiihtotamineissa. Kuva: John Laasosen albumi

Sun­nun­tai­aa­mui­sin kel­lo kah­dek­sas­ta yh­dek­sään Kar­ja­lan­ka­dul­la ko­koon­tui LSP:n Raa­mat­tu­pii­ri.

– Oli siel­lä­kin par­haim­mil­laan tois­ta sa­taa poi­kaa. Pena piti mei­dät Her­ran nuh­tees­sa, Ka­ta­ja sa­noo.

Pent­ti Sor­mu­nen osa­si mo­ti­voi­da poi­kia. Ka­ta­jan Sor­mu­nen ni­mit­ti no­pe­as­ti LSP:n pii­rin apu­lais­joh­ta­jak­si.

– Oli kym­men­vuo­ti­aal­le ko­hot­ta­va jut­tu. Pii­riä veti pii­ri­joh­ta­ja, jol­la oli apu­lais­joh­ta­ja. Py­hät­tö­mäs­sä­kin oli use­am­pia pii­re­jä.

Matti Katajan johtajakirja. Kirjaan kerättiin läsnäolo- ja suoritusmerkintöjä. Kuva: Jani Mahkonen

LSP:n eri­kois­ker­hois­sa Lah­den eri alu­ei­den seu­ra­kun­ta­po­jat saat­toi­vat ta­va­ta toi­si­aan. Ka­ta­ja ja Laa­so­nen muis­ta­vat veis­to­ker­hon, Ei­no Rii­he­län joh­ta­man va­lo­ku­vaus­ker­hon ja kir­jan­si­don­ta­ker­hon.

Eri­kois­ker­ho­ja pi­det­tiin pal­jon Kirk­ko­ka­tu 5:ssä, mut­ta Rei­no Mä­ke­län kir­joit­ta­mas­sa Lah­den Seu­ra­kun­nan Po­jat – Ai­kan­sa il­miö -kir­jas­sa ker­ho­ja ker­ro­taan ol­leen eri puo­lil­la kau­pun­kia. Oli esi­mer­kik­si len­nok­ki-, ra­dio-, pos­ti­merk­ki-, mai­nos-, na­han­muo­toi­lu- ja moot­to­ri­ker­ho.

Moot­to­ri­ker­hol­la oli sa­ta­piik­ki­nen Jawa-moot­to­ri­pyö­rä, jota ar­vos­tel­tiin seu­ra­kun­nal­li­seen nuo­ri­so­työ­hön so­pi­mat­to­ma­na ja vaa­ral­li­se­na. Ai­na­kin jäl­kim­mäi­ses­sä krii­ti­kot osui­vat oi­ke­aan. Seu­ra­kun­ta­po­jan ajet­tua Ja­wal­la ko­la­rin kirk­ko­neu­vos­ton pu­heen­joh­ta­ja Os­ka­ri Lou­hi­mo jou­tui ylim­pä­nä vas­tuun­kan­ta­ja­na kä­rä­jil­le.

Ra­di­o­ker­ho aloit­ti Oke­rois­ten­tien seu­ra­kun­ta­ko­dis­sa 1947 ja siir­tyi myö­hem­min Lau­neen kir­kol­le. Ker­hos­sa ra­ken­net­tiin nä­kö­ra­di­o­kau­den koit­ta­es­sa nä­kö­ra­dio eli te­le­vi­si­o­vas­taa­no­tin.

LSP:n oh­jel­maan kuu­lui myös ur­hei­lu. Seu­ra­kun­ta­po­jat voi­mis­te­li­vat, nyrk­kei­li­vät, ylei­sur­hei­li­vat, ui­vat, hiih­ti­vät, suun­nis­ti­vat, hyp­pä­si­vät mä­keä sekä pe­la­si­vat pal­lo­pe­le­jä. Osas­toil­la oli pal­loi­lu­jouk­ku­een­sa, jot­ka koh­ta­si­vat toi­sen­sa sar­ja­pe­leis­sä.

Ur­hei­lu­ker­ho­jen pe­rim­mäi­nen aja­tus oli poi­kien har­ras­tus­tar­peen tyy­dyt­tä­mi­nen, ei kil­pai­le­mi­nen ur­hei­lun eri­kois­seu­ro­jen kans­sa tai huip­pu­jen kas­vat­ta­mi­nen, mut­ta huip­pu­ja­kin isos­ta jou­kos­ta tuli.

– Ai­na­kin Timo Lampén oli LSP:n kas­vat­ti, Mat­ti Ka­ta­ja muis­tut­taa.

Lah­den NMKY:ssa pe­lan­nut Lampén va­lit­tiin kah­des­ti Suo­men par­haak­si ko­ri­pal­loi­li­jak­si. Maa­ot­te­lu­ja ker­tyi 132.

Kori- ja len­to­pal­loa LSP kävi pe­laa­mas­sa Ke­ra­van nuo­ri­so­van­ki­lan yh­dis­tel­mää vas­taan.

– Erää­nä vuon­na van­ki­lan jouk­ku­ees­sa oli enem­män lah­te­lai­sia seu­ra­kun­ta­poi­kia kuin mei­dän jouk­ku­ees­sa, Ka­ta­ja sa­noo.

Seu­ra­kun­ta­po­jis­ta py­rit­tiin kas­vat­ta­maan ”kun­non kan­sa­lai­sia ja Ju­ma­lan ih­mi­siä”, ja niin se John Laa­so­sen mu­kaan pit­käl­ti me­ni­kin.

– Ei­vät po­jat pa­ho­ja ol­leet, mut­ta jo­ten­kin oli­vat lain vää­räl­le puo­lel­le ek­sy­neet.

Ka­ta­ja huo­maut­taa, et­tä van­ki­las­ta va­pau­dut­tu­aan moni pa­la­si seu­ra­kun­ta­poi­kien yli 14-vuo­ti­ai­den nuo­ru­kai­so­sas­to­jen toi­min­taan.

LSP:n ke­vät­tal­ven ta­paus oli Hol­lo­lan Ro­vas­ti­kun­nan tal­vi­päi­vät.

– Ne ei­vät ol­leet ihan Sal­paus­se­län ki­sat, mut­ta mel­kein, Ka­ta­ja muis­te­lee.

Tal­viur­hei­lu­la­jien li­säk­si päi­vien oh­jel­mas­sa oli hen­kis­tä kil­voit­te­lua – lau­lua, soit­toa ja lau­sun­taa.

Vap­pu­na ret­keil­tiin Hol­lo­lan kir­kol­le.

– Pol­ku­pyö­ril­lä men­tiin Ran­ta­tien vart­ta, vaik­ka rän­tää­kin jos­kus pus­ki. Li­pun­ryös­tö kir­kon­mä­el­lä oli päi­vän ko­ho­koh­ta, sa­moin kuin ke­sä­lei­ril­lä Hei­nä­saa­res­sa.

LSP:lla oli myös kuo­ro ja soit­to­kun­ta. Mä­ke­län his­to­rii­kin mu­kaan soit­ta­ja­po­jat Teu­vo Paa­vi­lai­nen, Tau­no Ak­so­la, Mart­ti In­ki­nen ja Simo Mik­ko­la pu­hal­si­vat Lah­des­sa 1952 pe­lat­tu­jen olym­pi­a­jal­ka­pal­lo-ot­te­lui­den fan­faa­rit, kun taas ”seu­ra­kun­ta­poi­kien soit­to­kun­ta viih­dyt­ti Ki­sa­puis­tos­sa ylei­söä reip­paal­la pu­hal­lin­mu­sii­kil­la”.

Soit­to­kun­nan rum­pa­li­na eh­ti toi­mia myös Pent­ti Sor­mu­sen poi­ka Pek­ka. Pe­kan ja vel­jen­sä Pert­ti “Ted­dy” Sor­mu­sen pe­rus­ta­man Amu­let-bän­din tun­ne­tuin kap­pa­le Suo­men Chi­ca­go soi edel­leen Pe­li­can­sin ko­ti­ot­te­luis­sa.

Par­haim­mil­laan, vuon­na 1958, LSP:n toi­min­nas­sa oli mu­ka­na 2 500 al­le 18-vuo­ti­as­ta. Kau­pun­gin 7–14-vuo­ti­ais­ta LSP ta­voit­ti noin puo­let.

Vie­lä 1960-lu­vul­la toi­min­ta oli vi­re­ää, mut­ta seu­raa­van vuo­si­kym­me­nen koit­ta­es­sa al­koi hii­pu­mi­nen, en­ti­set seu­ra­kun­ta­po­jat Ka­ta­ja ja Laa­so­nen muis­te­le­vat.

En­tis­ten seu­ra­kun­ta­poi­kien toi­min­ta jat­kui Joka Po­jan Rait­tius­lii­ton Lah­den osas­to 1 -yh­dis­tyk­ses­sä. LSP:n jä­se­ni­nä po­jat oli­vat liit­ty­neet rait­tiu­syh­dis­tyk­seen ja teh­neet rait­tius­lu­pauk­sen.

– Olim­me ak­tii­vi­sia yh­dis­tyk­ses­sä 1990-lu­vul­le saak­ka. Olin pur­ka­mas­sa yh­dis­tys­tä työ­ni puo­les­ta, asi­a­na­ja­ja­na työ­u­ran­sa teh­nyt Ka­ta­ja muis­te­lee.

Seurakuntapojat liittyivät myös raittiusliittoon, ja raittiuslupauksessaan lupasivat pyrkiä elämään ilman alkoholia ja tupakkaa. Kuva: Jani Mahkonen

Poi­ka­työ­noh­jaa­ja Pent­ti Sor­mu­sen muis­toa en­ti­set seu­ra­kun­ta­po­jat kun­ni­oit­ta­vat vuo­sit­tain vie­rai­le­mal­la tä­män hau­dal­la.

– Se on ajoi­tet­tu en­sim­mäi­seen ad­vent­tiin. Las­ke­taan sep­pe­le hau­dal­le Mus­tan­kal­li­on hau­taus­maal­la. Yleen­sä lau­le­taan Rien­nä rie­muin ees­päin vaan, ja sit­ten men­nään yh­tei­sel­le pik­ku­jou­lu­lou­naal­le.

Sata vuot­ta en­sim­mäi­sen poi­ka­ker­hon pe­rus­ta­mi­ses­ta

En­ti­set seu­ra­kun­ta­po­jat viet­ti­vät maa­lis­kuus­sa Lah­den kris­til­li­sen poi­ka­ker­ho­toi­min­nan sa­ta­vuo­tis­päi­vää.

– Lah­den Seu­ra­kun­nan Po­jat pe­rus­tet­tiin 1935, mut­ta maa­lis­kuus­sa tu­lee ku­lu­neek­si 100 vuot­ta sii­tä, kun NMKY:n poi­ka­o­sas­to pe­rus­tet­tiin Lah­teen, Kau­ko Sah­la ker­too.

En­nak­ko­suun­ni­tel­man mu­kaan juh­la­ko­kouk­sen oh­jel­ma nou­dat­ti kau­pun­gin en­sim­mäi­sen poi­ka­ker­hon en­sim­mäi­sen ko­koon­tu­mi­sen oh­jel­maa. Oh­jel­mas­sa oli runo, ker­to­mus, puhe: Kuin­ka Saul tuli ope­tus­lap­sek­si, vii­si lau­lua nuor­ten Lau­la, Veik­ko! -lau­lu­kir­jas­ta sekä pää­tös­ru­kous.

Entisiä seurakuntapoikia on rivissä vielä parikymmentä. Kuva: Matti Katajan albumi

Sah­la ei kuu­lu Lah­den en­ti­siin seu­ra­kun­ta­nuo­riin, mut­ta on teh­nyt työ­u­ran­sa seu­ra­kun­nan poi­ka- ja nuo­ri­so­työs­sä.

– Aloi­tin Sa­von­lin­nan seu­ra­kun­nas­sa 1961. Var­ti­o­ky­län seu­ra­kun­nas­sa Itä-Hel­sin­gis­sä meni 21 vuot­ta. Tääl­lä Lah­des­sa Jout­jär­vel­lä olin var­hais­nuo­ri­so­työn­te­ki­jä­nä 1984–1998. Sen opin 37 vuo­den ai­ka­na, et­tä po­jat tyk­kää­vät asi­ois­ta, jot­ka pyö­ri­vät, ve­ny­vät ja pauk­ku­vat, hän ker­too.

Lah­den en­tis­ten seu­ra­kun­ta­poi­kien kuu­kau­sit­tai­sia ko­koon­tu­mi­sia joh­ta­va John Laa­so­nen ker­toi etu­kä­teen, et­tä juh­la­ko­kous jär­jes­te­tään ta­val­li­sen kuu­kau­si­ko­kouk­sen puit­teis­sa.

– Ve­te­raa­ni­sa­lis­sa omal­la po­ru­kal­la ko­koon­nu­taan. Pa­ri­kym­men­tä kor­kein­taan tu­lee, Laa­so­nen ar­vi­oi.

Ju­tun läh­tee­nä on käy­tet­ty Rei­no Mä­ke­län kir­jaa Lah­den Seu­ra­kun­nan Po­jat – Ai­kan­sa il­miö.