Kummilan ovet ovat aina avoimet – "Pienet arkiset yhteydenotot ovat tärkeitä"
Elias Mikkonen heitti frisbeegolfia yhdessä kummitätinsä Riikka Pyykkösen kanssa Hollolan järvimaisemissa. Kuva: Markus Luukkonen
Markus Luukkonen
Elias Mikkonen kastettiin noin kymmenen vuotta sitten. Valkoiseen mekkoon puettu pienokainen liitettiin osaksi maailmanlaajuista kirkkoa sekä kotinsa läheistä Salpausselän seurakuntaa.
Perheenjäsenten ja tilaisuuden toimittavan pastorin lisäksi kastetilaisuutta ovat aina seuraamassa kastetun tulevat kummit. On suuri kunnia tulla valituksi kummiksi, mutta se tuo mukanaan myös vastuuta. Kummin toivotaan pysyvän nuoren elämässä vähintäänkin rippikouluun ja konfirmaatioon saakka.
Hollolalainen Riikka Pyykkönen on ollut Eliaksen kasteen jälkeen aktiivisesti yhteyksissä kummilapseensa. Hän on rukoillut tämän puolesta ja ollut pojan aikuinen ystävä. Mikkonen kuvaileekin kytköstään kummitätiinsä poikkeukselliseksi.
– Jos minulle tulisi jokin hätä, voisin kysyä Riikalta apua ja olla varma, että hän auttaa.
Kummitädin tuntee paremmin kuin muut aikuiset ja hänen luonaan tulee käytyä useammin.
Haastateltujen perheet ovat läheisiä ja ovat tehneet yhdessä paljon sekä koti- että ulkomaanmatkoja.
– Olemme olleet yhdessä monta kertaa Thaimaan-reissuilla, ja muistan myös, kun kävimme Särkänniemessä ja yövyimme siellä hotellissa. Se oli kivaa, Mikkonen muistelee.
Lisäksi sidettä ovat vahvistaneet vuotuiset syntymäpäiväjuhlat ja jokalauantaiset uintiharjoitukset Hollolan uimahallissa.
– Vaikka emme ole samassa uintiryhmässä, halli on sen verran pieni, että näemme toisemme varmasti. Silloin, kun Elias oli pienempi, leudot saunahetket uinnin jälkeen kuuluivat aina ohjelmaan, Pyykkönen kertoo.
Hän jatkaa myöntämällä, että kahdenkeskistä aikaa on tullut vietettyä vähän etenkin nyt, kun vierailua tulisi välttää ja kun harrastustoiminta on tauolla. Parin kodit sijaitsevat lähellä toisiaan, joten he saattavat tavata yllättäenkin, esimerkiksi kaupassa.
– Tutut kasvot ilahduttavat aina, Mikkonen naurahtaa.
Kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina, 6.6., järjestetään valtakunnallinen kummipäivä, jonka järjestelyissä Suomen evankelis-luterilainen kirkko on vahvasti mukana. Yhteisö- ja tapahtumapappi Janne Konttisen mukaan tarkoituksena on, että kummit muistaisivat viettää aikaa kummilastensa kanssa myös koronan keskellä.
– Kummipäivä kehottaa kummeja rakentamaan tietoisesti suhdettaan kummilapsiinsa, Konttinen ajattelee.
Hän alleviivaa toisaalta sitä, että kenenkään ei tule ottaa päivästä liikaa paineita.
– Tekojen ei tarvitse olla isoja, vaan pienet arkiset yhteydenotot ovat yhtä lailla tärkeitä. Jos asuu kauempana, voi soittaa esimerkiksi videopuhelun.
"Olemme läheisiä, eikä näin hyvää ihmissuhdetta kannata vain heittää romukoppaan", sanoo Elias Mikkosen kummitäti Riikka Pyykkönen.
Markus Luukkonen
Läheinen kummisuhde antaa lisäpotkua sekä kummin että nuoren elämään. He voivat turvautua toisiinsa irrottautumalla arjesta ja olemalla kahdestaan omia itsejään ilman, että kukaan tuomitsee. Pyykkönen paljastaa, että kummipojasta on tullut yhteisen ajan myötä hänelle läheisempi kuin kaukaisista sukulaisista.
– Omat sukulaiset ovat muualta, mikä on vaikuttanut osaltaan myös siihen, että kummipojasta on tullut tärkeä.
Kummilan ovet tulevat olemaan Eliakselle aina avoimet. Pyykkönen toivoo, että saa olla osa kummilapsensa elämää myös rippikoulun jälkeen, vaikka velvollisuus kummina virallisesti päättyykin.
– Olemme läheisiä, eikä näin hyvää ihmissuhdetta kannata vain heittää romukoppaan. Eikös se niin mene, että kummitäti kutsutaan ainakin edes häihin?
Mikkonen haluaa tulevaisuudessa käydä tervehtimässä kummitätiään useammin ja onkin keksinyt jo hyvää ohjelmaa.
– Voimme frisbeegolfata, käydä kaupungilla syömässä tai sitten Riikka voi katsella, kun hyppelen trampoliinilla.
Valtakunnallista kummipäivää vietetään 6.6.2021. Aiheesta lisää osoitteessa kumminkaa.fi
"Jos minulle tulisi jokin hätä, voisin kysyä Riikalta apua ja olla varma, että hän auttaa", kuvailee Elias suhdettaan kummitätiinsä. Kuva: Markus Luukkonen
Markus Luukkonen