JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Herra valvo elämääni!

7.11.2024
Heikki Maakorpi

Ai­na kun kul­jen toi­sen ohi, olen kul­ke­nut har­haan. Sik­si pyy­dän Her­raa val­vo­maan tou­hu­ja­ni. Tar­vit­sen Hä­nen val­vo­vaa läs­nä­o­lo­aan. Jo­kai­nen, joka toi­voi­si tu­le­van­sa koh­da­tuk­si, mut­ta ko­kee it­sen­sä ohi­te­tuk­si, on ker­to­mus niis­tä ih­mi­sis­tä, joi­den koh­dal­la Jee­sus py­säh­tyi.

Ih­mi­nen on kai luon­nos­taan ohi va­el­ta­ja. Vaik­ka oli­si hy­vää tah­toa, voi­mat ja ym­mär­rys ei­vät ai­na rii­tä. Sik­si huu­dan Her­ran puo­leen: val­vo elä­mää­ni!

Her­ra au­ta ai­na!

Maa­il­ma on muut­tu­nut vii­meis­ten vuo­sien ai­ka­na. Olem­me elä­neet kaik­ki ras­kai­ta ai­ko­ja. Toi­sil­le ras­kaam­pia ja toi­set tun­tu­vat sel­viy­ty­vän olan ko­hau­tuk­sel­la. Usein tun­tuu sil­tä, et­tä ku­vit­te­lem­me tois­ten taak­kaa li­sää­mäl­lä ke­ven­tä­väm­me omaam­me.

Kui­ten­kin niin kau­an kuin oma­tun­to – Her­ran val­vo­va läs­nä­o­lo – toi­mii, oma taak­ka­ni kas­vaa. Vaik­ka en sitä tie­dos­tai­si­kaan. Pe­rin in­hi­mil­lis­tä, sik­si tar­vit­sen Hä­nen apu­aan toi­mi­ak­se­ni en­nem­min lä­him­mäi­sen taa­kan kan­ta­ja­na kuin sen kuor­maa­ja­na.

Her­ra kul­je vie­rel­lä­ni!

Tar­vit­sem­me vie­rel­lä kul­ki­jaa, oh­jaa­jaa. Tut­tu ker­to­mus sii­tä, kuin­ka mies ky­syy Her­ral­ta: "Mis­sä olit, kun mi­nul­la oli vai­ke­aa?" Her­ra vas­taa: "Tuos­sa koh­taa elä­mää­si, jos­sa hie­kal­la nä­kyy vain yh­det jäl­jet."

Mi­nua on kan­net­tu mo­nes­sa elä­män vai­ke­as­sa ti­lan­tees­sa. On­nek­se­ni on ole­mas­sa ih­mi­siä, joi­ta olet kut­su­nut, ih­mi­siä, jot­ka ovat ol­leet val­mii­ta aut­ta­maan. Nii­tä, joi­den jäl­jet nä­ky­vät hie­kas­sa ai­noi­na juu­ri niis­sä elä­mä­ni vai­heis­sa, jois­sa en ole it­se jak­sa­nut.

Her­ra oh­jaa sy­dän­tä­ni!

Kris­ti­tyn kut­su­mus on ol­la ih­mi­nen ih­mi­sel­le ja kas­vaa sii­nä. Täs­sä se­ka­sor­ron ja epä­var­muu­den ajas­sa se on yk­si suu­rim­mis­ta haas­teis­ta yk­si­löl­le ja sa­mal­la koko ih­mis­kun­nal­le. Jee­sus an­toi esi­mer­kin ja opet­ti ra­kas­ta­maan hei­tä, jot­ka ei­vät ole sa­man­lai­sia kuin minä. Ih­mi­siä, jot­ka ei­vät jaa mi­nun ar­vo­ja­ni ja aja­tuk­si­a­ni. Hei­tä­kin, jot­ka ei­vät mie­les­täm­me ole rak­kau­tem­me ar­voi­sia. Jee­sus ke­hot­taa ra­kas­ta­maan jopa vi­hol­lis­ta.

Ku­ten eh­kä huo­ma­sit, tämä har­taus­teks­ti on kir­joi­tet­tu vir­ren 509 aja­tuk­sis­ta. Kirk­ko­vuo­den päät­ty­es­sä on hyvä het­ki kiil­lot­taa pe­ruu­tus­pei­li. Kään­tää kat­se ku­lu­nee­seen kirk­ko­vuo­teen ja ky­syä it­sel­tä, mi­ten se omas­ta mie­les­tä meni?

Men­nees­sä ei voi elää, mut­ta sen kaut­ta voi kat­soa tu­le­vaan.

Kir­joit­ta­ja on Kär­kö­län kap­pe­li­seu­ra­kun­nan kap­pa­lai­nen.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Digilehti

Epaper cover

Digilehti

Epaper cover