Markku Ojanen: Miksi rikkaus on vaarallista?
Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen. Tämäkin on turhuutta. Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin. Mitä iloa siitä on omistajalleen, paitsi että saa nähdä sen kuluvan? Uurastavan uni on makea, söipä hän vähän tai paljon, mutta rikkaalta kylläisyys vie unen. (Saarn. 5:9–11)
Raha-sanan voisi vaihtaa menestykseen. Yhtenä jatkuvan maallistumisen syynä on pidetty materialismia, rahan ja tavaran ideologiaa. Kyseessä ei ole uusi asia, sillä Raamatussa on sadoittain varoituksia mammonan vaaroista. Jeesus piti rikkautta suurena esteenä pelastuksen kannalta. Miksi rikkaus on niin vaarallista? Se antaa ihmiselle tunteen, että hän ei tarvitse enää mitään, ei etenkään toista ihmistä. Tätä maallistumisen tulkintaa tukee se, että vauraissa maissa uskonnollisuus on hiipunut eniten.
Kristinuskon piirissä materialismin vaarat on vain harvoin otettu tarpeeksi vakavasti. Vaikka aina on ollut niitä, jotka ovat halunneet elää vaatimattomasti tai jopa köyhyydessä, se ei ole koskenut kirkkoja. Kun katselen Keski-Euroopan kirkkoja, suhtautumiseni on ristiriitaista. Niiden suuruutta on pakko ihailla, mutta samalla kauhistuu sitä hintaa, joka niistä on maksettu. Rakentamisen motiivina oli ainakin osaksi se, että Jumalan täytyy saada arvonsa mukaisia asuntoja, ikään kuin Jumalalle ei kelpaisi vaatimaton kirkkorakennus.
Ei silti pidä ajatella, että köyhä ihminen on ilman muuta moraalisempi kuin rikas. Köyhyys ei jalosta, sillä usein se tekee ihmisen katkeraksi ja itsekkääksi. Se on ymmärrettävää, sillä hän on voinut kokea elämässään vääryyttä. Rikas puolestaan voi tajuta rikkautensa vaarat ja elää kiitollisena hyvää elämää. Kuitenkin rikkaus voi olla kuin muuri, jota kristinuskon kohtuullisuutta ja anteliaisuutta korostavan sanoman on vaikea läpäistä. Vahva ei tarvitse julistusta armosta.
Materialismi on selityksenä puutteellinen siinä kuin muutkin maallistumisen selitykset, sillä poikkeuksia on paljon. Yksi poikkeus on Yhdysvallat, jossa uskonnollisuus on paljon yleisempää kuin monissa muissa teollistuneissa maissa. Yhdysvalloissa myös niin sanottu menestysteologia on ollut yleistä. Sen mukaan rikastuminen kertoo Jumalan suosiosta. On oikein ja luonnollista, että uskovainen pyytää itselleen vaurautta ja iloitsee, kun on sitä saanut. Tällaista Jeesuksen opetus ei lainkaan tue. Kristinuskon sanoma on silloin pahasti kieroutunut.
Yhteinen vauraus on suuri siunaus, koska sen avulla on voitu edistää hyvinvointia, mutta rikkauteen liittyy kaksi suurta ongelmaa.
Toinen liittyy yhteiskuntaan: suuri taloudellinen eriarvoisuus heikentää psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Yksilön näkökulmasta rahaan ja tavaraan keskittyminen puolestaan heikentää omaa psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia.
Kirjoittaja on psykologian emeritusprofessori, onnellisuudentutkija ja tietokirjailija.