Ih­mi­sil­lä ei tun­tu­nut ole­van aa­vis­tus­ta­kaan, mitä oli tu­los­sa. Jee­sus soi­ma­si ko­ti­kul­mien­sa paik­ka­kun­tia, jot­ka oli­vat ihan hy­vä­mai­nei­sia kau­pun­ke­ja. Ei­vät ol­len­kaan niin kuin esi­mer­kik­si pa­hek­sut­tu So­do­ma, joka oli tu­hou­tu­nut! Tämä he­rät­ti tie­ten­kin nä­rää.

Mitä hän mah­tai­si sa­noa meil­le? Olem­me­han me sös­si­neet oi­kein kun­nol­la, sil­lä tämä pla­neet­ta on pääs­syt pe­rin pa­haan kun­toon.

Ris­to Iso­mä­ki pu­huu täs­tä kir­jas­saan Ruo­ka, il­mas­to, ter­veys. Hän kir­joit­taa, mi­ten kaik­ki vai­kut­taa kaik­keen. Mut­ta tär­kein­tä on, et­tä meil­lä on mah­dol­li­suuk­sia kor­ja­ta vir­heet. Meil­lä on vie­lä kei­no­ja vai­kut­ta il­mas­toon, luon­non mo­ni­nai­suu­den säi­ly­mi­seen, rau­haan ja oi­keu­den­mu­kai­suu­teen, lä­him­mäi­sen hy­vin­voin­tiin. Mut­ta kii­re on.

Jee­sus häi­rit­si rau­haa, jon­ka va­ras­sa hä­nen ko­ti­kul­mil­laan asu­vien ih­mis­ten tur­val­li­suus ma­ka­si. Rau­ha voi ol­la ra­ken­tu­nut pet­tä­väl­le pe­rus­tal­le.

Jos jat­kam­me ku­lut­ta­mis­ta tä­hän ta­paan, maa­il­ma ei kes­tä. Pe­tol­li­nen rau­ha on ky­see­na­lais­tet­ta­va. To­del­li­nen rau­ha on so­pu­soin­nus­sa luo­ma­kun­nan ja tois­ten ih­mis­ten kans­sa.

Mut­ta jo­tain Jee­suk­sen ym­pä­ril­lä kui­ten­kin al­koi ta­pah­tua, jo­kin muut­tui, kos­ka hä­nen ym­pä­ril­lään al­koi va­el­taa ih­mi­siä, hän­tä seu­ra­si yhä enem­män kir­ja­vaa po­ruk­kaa. He ha­lu­si­vat kuul­la, mikä oli Jee­suk­sen point­ti. Jee­suk­sel­la oli vai­kei­ta ky­sy­myk­siä ja vai­kei­ta vas­tauk­sia, ku­ten: Mene ja an­na omai­suu­te­si pois. Tai ra­kas­ta vi­hol­lis­ta­si. Jee­suk­sen ai­ka­lai­sis­ta ih­mi­set ei­vät näh­neet tai edes aa­vis­ta­neet mur­ros­ta, joka oli hei­dän sil­mien­sä edes­sä.

Nä­em­me­kö me? Nä­em­me­kö, mitä on ta­pah­tu­mas­sa edes­säm­me? Mikä tänä päi­vä­nä joh­taa kes­tä­vään rau­haan luo­ma­kun­nas­sa tai kan­so­jen­kin vä­lil­lä? Mikä joh­taa kes­tä­vään rau­haan ko­ti­paik­ka­kun­nal­la, kir­kos­sa, ta­lo­yh­ti­ös­sä, per­hees­sä? Osaan­ko erot­taa sen pe­tol­li­ses­ta rau­han­tun­tees­ta?

Jee­sus pu­hui muu­tok­ses­ta, mut­ta me ha­lu­ai­sim­me pi­täy­tyä van­has­sa ja pe­rin­tei­ses­sä. Muu­tos on vää­jää­mä­tön. Mi­kään ei ole niin var­maa kuin muu­tos. Muut­tu­mat­to­muus on lo­pul­ta kaik­kein vaa­ral­li­sin­ta. On vaa­ral­lis­ta, jos ih­mi­nen ei suos­tu muu­tok­seen.

Jee­sus ha­lu­si muu­tos­ta.

Kir­joit­ta­ja on Kes­ki-Lah­den seu­ra­kun­nan kap­pa­lai­nen.