Mil­loin luit vii­mek­si Raa­mat­tua? Kum­paan puo­lik­kaa­seen kuu­lut? Vuon­na 2019 teh­dyn ky­se­lyn mu­kaan puo­let suo­ma­lai­sis­ta ei lue Raa­mat­tua kos­kaan.

Toi­ses­ta puo­les­ta rei­lu nel­jän­nes lu­kee Raa­mat­tua har­vem­min kuin ker­ran vuo­des­sa, 12 pro­sent­tia vä­hin­tään ker­ran vuo­des­sa, lo­put use­am­min. Päi­vit­täin Raa­mat­tua lu­kee kak­si pro­sent­tia suo­ma­lai­sis­ta.

Piis­pat jul­kai­si­vat hil­jak­koin piis­pain­kir­jeen Raa­mat­tu ja kirk­ko. Sii­nä kan­nus­te­taan tart­tu­maan Raa­mat­tuun. Piis­po­jen pu­heen­vuo­ron ta­voit­tee­na on myös sel­keyt­tää sitä, mitä kir­kos­sa Raa­ma­tus­ta ope­te­taan. Piis­pain­kir­jeen löy­tää hel­pos­ti in­ter­ne­tis­tä vaik­ka­pa ha­ku­sa­noil­la ”piis­pain­kir­je Raa­mat­tu ja kirk­ko”.

Mik­si Raa­mat­tua kan­nat­taa lu­kea?

Kris­til­li­sen us­kon mu­kaan Ju­ma­la pu­huu ih­mi­sel­le ja ih­mi­syh­tei­söil­le Raa­ma­tun, Ju­ma­lan sa­nan vä­li­tyk­sel­lä. Sen sa­no­mas­sa koh­taam­me mei­tä ra­kas­ta­van Ju­ma­lan ja Jee­suk­sen Kris­tuk­sen. Jos ih­mi­nen ha­lu­aa löy­tää Ju­ma­lan, sii­hen ei ole pa­rem­paa kei­noa kuin Raa­ma­tun lu­ke­mi­nen.

Raa­mat­tu ker­too sii­tä, mi­ten ih­mi­nen pe­las­tuu. Sii­tä käy myös il­mi, mitä Ju­ma­la meil­tä tah­too ja mi­ten hän ha­lu­aa mei­dän elä­vän tois­tem­me kans­sa. Ju­ma­lan sa­nan mer­ki­tys yh­tei­se­lä­määm­me ja ar­vo­poh­jaam­me on suu­rem­pi kuin ym­mär­räm­me­kään.

Raa­ma­tun tun­te­mus kuu­luu yleis­si­vis­tyk­seen. Il­man Raa­mat­tua on mah­do­ton­ta ym­mär­tää suo­ma­lais­ta ja koko län­si­mais­ta kult­tuu­ria.

Kir­jal­li­suus, ku­va­tai­teet ja mu­siik­ki­te­ok­set si­säl­tä­vät lu­ke­mat­to­mia si­taat­te­ja py­häs­tä kir­jas­ta. ”Sen ker­to­muk­set lä­päi­se­vät kult­tuu­rin ker­ros­tu­mia an­tii­kis­ta ny­ky­päi­vään, tois­tu­vat eri ta­voin tai­teis­sa ja jä­sen­tä­vät niis­sä il­me­ne­viä ihan­tei­ta tai vas­taa­vas­ti niis­sä ku­vat­tu­ja pa­hei­ta”, to­te­si piis­pa Mat­ti Repo piis­pain­kir­jeen jul­kai­su­ti­lai­suu­des­sa.

Raa­mat­tu on ol­lut mo­nel­le kult­tuu­ril­le konk­reet­ti­nen avain myös muu­hun lu­ke­mi­seen. Usei­den mui­den kir­ja­kiel­ten ta­paan suo­mi­kin on syn­ty­nyt ja ke­hit­ty­nyt Raa­ma­tun kään­nös­työn seu­rauk­se­na.

Maa­il­mal­la Raa­mat­tua lu­e­taan enem­män kuin kos­kaan en­nen. Suo­mes­sa ke­hi­tys on kul­ke­nut toi­seen suun­taan. Raa­mat­tu voi vai­kut­taa han­ka­lal­ta kir­jal­ta. Myös kirk­ko ja sen vies­ti ovat al­ka­neet tun­tua mo­nis­ta vie­rail­ta.

Tär­kein oh­je Raa­ma­tun lu­ke­mi­seen on se, et­tä lue sitä yli­pään­sä. Sen sa­no­man kä­sit­tä­mi­nen ei ole kou­lu­tet­tu­jen te­o­lo­gien etuo­i­keus. Raa­mat­tua voi ym­mär­tää riit­tä­väs­ti kuka ta­han­sa kris­tit­ty. Hel­poin­ta on aloit­taa vaik­ka uu­sim­mal­la, in­ter­ne­tis­tä löy­ty­väl­lä Uu­den tes­ta­men­tin kään­nök­sel­lä UT2020.

Piis­pain­kir­je kan­nus­taa: ”Raa­mat­tu on kir­ja, jon­ka sa­no­jen vä­li­tyk­sel­lä elä­vä Sana syn­nyt­tää us­koa, vah­vis­taa toi­voa ja uu­dis­taa rak­kaut­ta. Sen kans­sa elä­mi­nen muut­taa ih­mis­tä. Sen sa­no­jen mie­tis­ke­ly sy­ven­tää kä­si­tys­tä it­ses­tä ja kai­ken tar­koi­tuk­ses­ta. Sen vä­li­tyk­sel­lä Pyhä Hen­ki al­kaa hen­git­tää ih­mi­ses­sä ja ava­ta uu­sia mer­ki­tyk­siä hä­nen jo­ka­päi­väi­seen elä­mään­sä. Avaa siis Raa­mat­tu ja lue!”

Kir­joit­ta­ja on Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan piis­pa.