Mus­ta per­jan­tai ja mus­ta viik­ko ovat tu­los­sa. Nimi on ku­vaa­va, päi­vä on su­rul­li­nen. Ih­mi­set kat­so­vat lii­kaa net­tiä ja te­le­vi­si­o­ta ja luu­le­vat, et­tä kai­kil­la on uu­det lait­teet, kai­kil­la on tyy­li­käs koti ja uu­sia ta­va­roi­ta, kai­kil­la on tren­dik­käät tree­ni­vaat­teet. Mo­net ei­vät enää näe juu­ri­kaan to­del­li­sia ko­te­ja, vaan mal­li ja ta­so­vaa­ti­muk­set tu­le­vat tuo­te­si­joit­te­lua si­säl­tä­väs­tä ruu­tu­maa­il­mas­ta. Mitä tar­vit­sen ja mitä ha­lu­an, hä­mär­tyy. 

Seu­ra­kun­tien ym­pä­ris­tö- ja ym­pä­ris­tö­dip­lo­mi­työ ker­to­vat, et­tä siel­lä vas­tuun­tun­toi­set ih­mi­set ovat tun­nis­ta­neet, et­tä olem­me osa elä­män kan­gas­ta, em­me eril­li­siä. Seu­ra­kun­nil­la on eet­ti­nen­kin vel­vol­li­suus huo­leh­tia eli­nym­pä­ris­töm­me ti­las­ta. Myös yh­tei­söl­li­syys on osa kes­tä­vää ke­hi­tys­tä. 

Eet­ti­set pe­ri­aat­teet saat­ta­vat jää­dä kau­as käy­tän­nön työs­tä. Haas­tan­kin kaik­ki seu­ra­kun­tien ym­pä­ris­tö­työ­ryh­mät jär­jes­tä­mään työ­pa­jo­ja, jois­sa kor­ja­taan esi­mer­kik­si vaat­tei­ta tai pol­ku­pyö­riä. Voi­daan neu­loa suk­kia tai opas­taa, kuin­ka il­ma­läm­pö­pum­pun suo­dat­ti­men voi puh­dis­taa. Näin tuo­daan käy­tän­nön ta­sol­la esiin jär­ke­vää ku­lut­ta­mis­ta, ja et­tei ai­na tar­vit­se os­taa uut­ta.

Tär­kein­tä oli­si saa­da myös kor­ke­an tu­lo­ta­son ih­mi­set tar­kas­te­le­maan ku­lu­tus­tot­tu­muk­si­aan, mut­ta ener­gi­an­sääs­tös­tä ja ta­va­roi­den kor­jauk­ses­ta hyö­ty­vät kaik­ki – sii­nä on yh­teis­työn paik­ka di­a­ko­ni­an­kin kans­sa.   

Mi­nun kirk­ko­ni on mer­kit­tä­vä ym­pä­ris­tö­kas­vat­ta­ja lap­sil­le luon­to­ker­hoi­neen, as­kar­te­lui­neen ja la­jit­te­luo­pe­tuk­si­neen. Mut­ta myös ai­kuis­ten ym­pä­ris­tö­tie­toi­suu­den li­sää­mi­sel­le on edel­leen paik­kan­sa, ja te­ke­mis­tä riit­tää! Ihan ym­pä­ris­tö­dip­lo­miin si­tou­tu­neis­sa seu­ra­kun­nis­sa­kin ja vas­tuul­li­suu­soh­jel­mil­laan ke­hu­vis­sa yri­tyk­sis­sä­kin.

Ko­kouk­sis­sa ja pik­ku­jou­lu­ai­kaan han­kin­nois­ta ja tar­joi­luis­ta vas­taa­vat ih­mi­set jät­tä­vät te­ke­mät­tä il­mas­to- ja ym­pä­ris­töys­tä­väl­li­siä va­lin­to­ja, vaik­ka ne sel­väs­ti lu­ke­vat ym­pä­ris­tö­oh­jel­mas­sa. Mik­si pääl­li­köt ja kirk­ko­her­rat hy­väk­sy­vät tä­män? Eh­kä il­mas­to- ja luon­tok­rii­si ei ole is­ke­nyt vie­lä omil­le sil­mil­le?

Vaik­ka oma eet­ti­nen koo­di ei oli­si vie­lä muut­tu­nut, kuun­nel­kaa edes tut­ki­joi­ta tai paa­via tai YK:n pää­sih­tee­riä. Jos ei us­kon­non eet­ti­sen vel­vol­li­suu­den täh­den, edes las­tem­me täh­den.

Kir­joit­ta­ja on Hei­no­lan kirk­ko­val­tuu­tet­tu, nel­jän lap­sen äi­ti ja alu­e­tie­tei­li­jä.