Analyysi: Yksi puolue erottui lähimmäisenrakkaudessa muista – ja kirkosta
Kirkon arvokeskusteluun Helsingin Tuomiokirkon kryptassa osallistuivat Li Andersson (vas), Tuula Haatainen (sd), Maria Ohisalo (vihr), Annika Saarikko (kesk), Henrik Wickström (rp), Sari Essayah (kd), Petteri Orpo (kok), Sebastian Tynkkynen (ps). Kuva: Aarne Ormio
Aarne Ormio
Eduskuntavaalien alla meneillään ovat puolueiden vertailuviikot. Ehdokkaiden ja puoluejohtajien keskustelutilaisuuksia ja mielipiteitä on tarjolla eri kanavissa. Kirkkokin piti helmikuun lopulla omansa, Kirkon arvokeskusteluksi nimetyn vaalipaneelin, johon osallistui kahdeksan puolueen edustajat.
Politiikan penkkiurheilijan näkökulmasta paneeli meni suunnilleen tavallisia latuja, kunnes toinen juontajista, rovasti Marianne Heikkilä täräytti ilmoille globaalia vastuuta koskevan kysymyksen: ”Mikä siinä pikku lasten rokottamisessa, tyttöjen saamisessa kouluun tai maatalouden tuottavuuden kasvattamisessa on sellaista mielestänne, että sitä omaa jo kertaalleen luvattua taksvärkkiä pitää koko ajan pihdata?”
Kysymyksellään Heikkilä viittasi siihen, että Suomi ei ole vuosikymmeniin yltänyt kehitysyhteistyön määrärahoissaan 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta, johon maa on YK:ssa ja EU:ssa sitoutunut. Kysymys oli osoitettu jokaiselle salissa istuvalle panelistille, onhan heidän jokaisen puolue työskennellyt vuorollaan hallituksessa.
Heikkilän kysymyksestä provosoitui perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen, joka syytti kysymystä puolueelliseksi. Tynkkysen populistinen kommentti oli toki tarkoitettu hänen omalla yleisölleen. Sähköisyys jatkui, kun Annikka Saarikon silmät suorastaan leiskuivat, kun hän hämmästeli Tynkkysen syytöksiä punavihreästä kirkosta.
Ehkäpä eniten maltilliset ja samalla asiat perspektiiviin laittavat kommentit tarjosi kokoomuksen Petteri Orpo: vaikka meillä on alijäämää, olemme rikas valtio ja meillä on varaa auttaa.
Myös korruption kitkemisen tärkeys tuotiin keskustelussa selvästi esille.
Paneeli ei tarjonnut nopeaa ratkaisua pihtaukseen, mutta selvän arvoeron se tarjosi. Kirkon globaali lähimmäisenrakkaus kelpaa suurimmalle osalle puolueista, mutta perussuomalaisille ei.
Hyvinvointiyhteiskunnan, ihmisten ja myös kirkon resurssien näkökulmasta yksi keskeisistä kysymyksistä paneelissa oli: Kenen pitäisi kantaa suurin vastuu ihmisten hyvinvoinnista ja miten ongelmat ratkaistaan? Onko Suomella yhä varaa huolehtia vähäosaisista, vai jääkö asia yhä enemmän kirkon ja kolmannen sektorin toimijoiden vastuulle?
Eduskuntapuolueiden vaaliohjelmia lukeneelle vastaukset olivat ennalta-arvattavissa: kaikki puolueet ovat sitä mieltä, että hyvinvointiyhteiskunta tulee pitää pystyssä.
Kysymys oli kuitenkin aito, tilanteessa, jossa Suomi ikääntyy ja palveluja tarvitaan yhä enemmän ja kriisiä pukkaa.
Kirkko itse vastaa esitettyyn kysymykseen hallitusohjelmatavoitteissaan seuraavasti: Perusturvan tasoa on nostettava sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen yhteydessä. Sosiaaliturvajärjestelmästä on tehtävä nykyistä yksinkertaisempi, moninaiset elämäntilanteet paremmin huomioiva ja aktiivisuuteen kannustava.
Kirkon arvokeskustelu on katsottavissa Kirkon YouTube-kanavalla.
Kirjoittaja on Kirkonseudun tuottaja.