Bi­o­lo­gi, le­pak­ko­kar­toit­ta­ja Ras­mus Karls­so­nin kä­des­sä ole­va mus­ta le­pak­ko­de­tek­to­ri hä­lyt­tää 30 ki­lo­hert­ziä.

– Poh­jan­le­pak­ko, Karls­son tun­nis­taa ja läh­tee kä­ve­le­mään lait­teen osoit­ta­man ää­nen suun­taan Le­von hau­taus­maan käy­tä­vää pit­kin.

– Tuol­la, hän osoit­taa ylös.

Huol­to­ra­ken­nuk­sen yl­lä, 10–15 met­rin kor­keu­des­sa, len­tää le­pak­ko edes­ta­kai­sin tai oi­ke­as­taan ym­py­rää yhä uu­del­leen ja uu­del­leen. Le­pak­ko saa­lis­taa.

– On­pa se puls­kas­sa kun­nos­sa. Epäi­len, et­tä se saat­taa vie­lä kan­taa poi­kas­ta, Karls­son ar­vi­oi.

Hyt­ty­sis­tä ei ole tänä ke­sä­nä pu­laa. Riip­pu­en la­jis­ta le­pa­kot syö­vät myös mui­ta yöl­lä ak­tii­vi­sia hyön­tei­siä, ku­ten yö­per­ho­sia.

Het­ken ku­lut­tua Karls­so­nin lait­tees­ta kuu­luu toi­nen­kin ää­ni. Ruo­kai­lu­het­ke­ään viet­tä­vän le­pa­kon vie­res­sä vi­lah­taa toi­nen le­pak­ko ja sa­mas­sa mo­lem­mat ka­to­a­vat.

– Toi­nen yk­si­lö tai­si tul­la hä­tis­te­le­mään. Vä­lil­lä ne na­his­te­le­vat kes­ke­nään.

Lah­den seu­ra­kun­nat teet­tää tänä ke­sä­nä hau­taus­mail­laan kar­toi­tuk­sen le­pak­ko­jen li­säk­si pe­si­mä­lin­nus­tos­ta ja put­ki­lo­kas­veis­ta. Li­säk­si lii­to-ora­vien esiin­ty­mis­tä ha­vain­noi­daan en­sim­mäi­sen lin­tu­las­ken­nan yh­tey­des­sä. Yli­puu­tar­hu­ri Ei­la Ny­kä­sen mu­kaan sel­vi­tys­ten tu­lok­sia voi­daan käyt­tää esi­mer­kik­si pui­den kaa­ta­mi­sen suun­nit­te­lus­sa, jot­ta mah­dol­li­sia luon­to­ar­vo­ja ei hä­vi­te­tä tai hei­ken­ne­tä nii­den yh­tey­des­sä.

Onko lepakkoa kotona? Biologi Rasmus Karlsson valmisteli lepakkokartoituksen öistä havaintokierrosta päivällä etsimällä mahdollisia lepakoiden pesä- ja piilopaikkoja. Myös linnunpöntöt soveltuvat lepakoille. Kuva: Teemu Leppänen

Teemu Leppänen

Karls­son kier­tää ke­sän ai­ka­na hau­taus­maat yh­teen­sä kol­me ker­taa al­ku-, kes­ki- ja lop­pu­ke­säl­lä.

– Kar­toi­tus­ker­rat tois­te­taan pit­kin ke­sää, jot­ta saa­daan pa­rem­pi ko­ko­nais­ku­va le­pa­koi­den käyt­tä­mis­tä alu­eis­ta.

Karls­son aloit­ti Lah­den hau­taus­mai­den le­pak­ko­kar­toi­tuk­sen 10. ke­sä­kuu­ta il­ta­päi­väl­lä tar­kas­te­le­mal­la le­pa­koil­le tyy­pil­li­siä pe­sä­paik­ko­ja, muun mu­as­sa 83 lin­nun­pönt­töä. Yh­tään le­pak­koa ei niis­tä löy­ty­nyt, jo­ten sii­pi­vei­kot käyt­tä­vät pii­lo­paik­koi­naan mah­dol­li­ses­ti puis­sa ole­via ko­lo­ja, joi­ta on erit­täin vai­kea löy­tää ja ra­ken­nus­ten ko­lo­ja, jot­ka ei­vät kuu­lu ti­lat­tuun pe­rus­muo­toi­seen kar­toi­tuk­seen.

Sii­nä kä­vel­lään yö­ai­kaan ult­ra­ää­ni­de­tek­to­rin kans­sa ja ha­vain­noi­daan, mis­sä le­pak­ko­ja len­tää eli mis­sä ne tyy­pil­li­ses­ti saa­lis­ta­vat ja mis­sä kul­ke­vat nii­den siir­ty­mä­rei­tit pii­lo­paik­ko­jen ja saa­lis­tu­sa­lu­ei­den vä­lil­lä. Tätä täy­den­ne­tään kar­toit­ta­mal­la päi­vä­sai­kaan le­pa­koi­den mah­dol­li­sia ko­lo­pui­ta ja pii­lo­paik­ko­ja.

– Sal­paus­se­läl­lä on ai­ka pal­jon män­nik­köä, kun par­hain eli­nym­pä­ris­tö le­pa­koil­le on esi­mer­kik­si leh­to­met­sät ja ve­sis­tö­jen ran­nat. To­sin le­pa­kot­han ovat tosi so­peu­tu­vai­sia. Ne saa­lis­ta­vat siel­lä, mis­sä on hyön­tei­siä.

Lepakot havaitaan ensin ultraäänilaitteella eli lepakkodetektorilla, minkä jälkeen pyritään tekemään näköhavainto. Laji tunnistaan muun muassa äänen, äänentaajuuden ja lentokorkeuden perusteella. Kuva: Teemu Leppänen

Teemu Leppänen

Hau­tais­mai­den kul­ku­väy­lät so­pi­vat le­pa­koil­le hy­vin siir­ty­mä­rei­teik­si.

– Kun ne käyt­tä­vät len­tä­es­sään kai­ku­luo­taus­ta, hau­taus­maan käy­tä­vät luo­vat niil­le ta­val­laan tun­ne­lin, jos­ta ne saa­vat vas­ta­kai­kua lä­hel­lä ole­vien pui­den run­gois­ta ja ki­vis­tä.

Ylei­ses­ti ot­ta­en van­hat hau­taus­maa­ra­ken­nuk­set ja kir­kot tar­jo­a­vat niil­le oi­via pii­lo­paik­ko­ja.

– Van­hois­sa ra­ken­nuk­sis­sa on ra­ko­ja, pie­niä ko­lo­ja, van­han ajan lau­ta­ra­ken­tei­ta, hir­si­pää­ty­jä ja kul­ma­ko­te­loin­te­ja, mit­kä so­pi­vat le­pa­koil­le eri­no­mai­sen hy­vin.

Saa­des­saan tar­jous­pyyn­nön, Karls­son tie­si heti, et­tä ha­lu­aa to­teut­taa kar­toi­tuk­sen.

– Yö­ai­kaan hau­tas­maal­la saa teh­dä työ­tä ai­van rau­has­sa. Kun käyn päi­vä­sai­kaan asen­ta­mas­sa pui­hin ult­ra­ää­ni­de­tek­to­rei­ta esi­mer­kik­si Hel­sin­gin puis­toi­hin, työ­hön me­nee pal­jon enem­män ai­kaa, kun ym­pä­ril­le ke­rään­tyy vä­keä ky­se­le­mään.

Yö­työ on luon­te­va va­lin­ta Karls­so­nil­le.

– Suo­men ke­sä­luon­non ko­ke­mi­nen yö­ai­kaan on mah­ta­vaa. Le­pa­kot ovat vä­hän sa­la­pe­räi­siä, ja edel­leen­kin nii­den elä­mäs­sä ja eko­lo­gi­as­sa on pal­jon sel­lais­ta, mitä ei oi­kein ym­mär­re­tä ja tie­de­tä.

Rasmus Karlsson tunnisti tämän Levon hautausmaalla saalistaneen yksilön pohjanlepakoksi. Kuva: Teemu Leppänen

Teemu Leppänen

Kuun­te­le bi­o­lo­gi, le­pak­ko­kar­toit­ta­ja Ras­mus Karls­so­nin pi­dem­pi haas­tat­te­lu SoundC­lou­dis­ta tai Spo­ti­fys­ta!