Korona toi uuden ilmiön, perheyksinäisyyden – "Vaikka normaali elämä palaa, kaikki eivät palaa siihen entisenlaisina"
Perheyksinäisyys on korona-ajan ilmiö. Diakoniatyö on muuttunut myös yhä selvemmin taloudelliseksi avustamiseksi, mikä herättää kysymyksen yhteiskunnan turvaverkon tilasta. Tilanne on huomattu myös Heinolassa, jossa työnsä on aloittanut perhediakonian työntekijä.
Diakoniatyöntekijä Heli Heikkilä aloitti Heinolan seurakunnassa puoli vuotta sitten. Silloin ennustettu perheiden ongelmien kasvu on toteutunut. Kuva: Esa Arvekari
Esa Arvekari
Kun Heinolan seurakunnan perhediakonian työntekijä Heli Heikkilä aloitti tehtävässään puoli vuotta sitten, oletettiin, että avun tarve perheissä lisääntyy ja ongelmat kroonistuvat.
– Havainnot tukevat oletuksia nyt, kun takana on 180 kohtaamista asiakkaiden kanssa. Suurin osa niistä on ollut kasvokkain ja joitakin verkon välityksellä, Heikkilä sanoo.
Kontaktien mukaan merkittävin syy perhe-elämän kriisiytymiseen ovat talousongelmat.
– Lapsiperheköyhyys on tuttu ilmiö Heinolassa. Taustalla on muun muassa koronasta johtuva vajaatyöllisyys, työttömyys sekä yleinen elinkustannusten nousu, Heikkilä päättelee.
Heikkenevä talous toimii sytyttimenä muille perhekriiseille.
– Seuravaksi yleisimmät syyt perheavun tarpeeseen ovat erot parisuhteesta ja vanhemmuuden haasteet. Parisuhdeongelmat, arjen tuki sekä perheenjäsenen vakava sairaus tai kuolema tulivat myös esiin.
Havainnot ovat yhdensuuntaiset valtakunnallisten tietojen kanssa.
– On todettu, että koko maassa diakoniatyö kääntyy yhä selvemmin taloudelliseksi avustamiseksi. Tämä herättää vakavan kysymyksen yhteiskunnan sosiaalis-taloudellisen turvaverkon tilasta.
Perheyksinäisyys erottuu omana ilmiönään. Taustalla vaikuttaa perheiden välille revennyt, koronarajoituksiin ja rokotuskäsityksiin liittyvä, arvomaailmakuilu.
– Tuttavaperheet, jotka ammensivat voimavaroja toistensa tapaamisesta, ovat vieraantuneet. Kyläilyjä on vaikea sopia, kun niitä pelätään puolin ja toisin. Ehkä suvutkin ovat jo jakautumassa tässä asiassa, Heikkilä sanoo.
Vertaissuhteiden ja vertaistuen puute iskee vanhempien voimavaroihin.
– Vanhemmat ovat puun ja kuoren välissä. Heidän omat voimanlähteensä, ihmissuhteet ja harrastukset, on viety. Heidän tulisi jaksaa antaa energiaa lapsilleen ja kyetä sietämään sitä, että lapset myös vievät energiaa, Heikkilä pohtii.
Heikkilä pelkää, että eristyksessä elävien lasten vuorovaikutustaidot ja empatiakyky ovat jäämässä puutteellisiksi.
– Haastan meidät kaikki pohtimaan, miten yhteyttä ja yhteenkuuluvuutta voidaan vaalia pitkittyvässä pandemiassa.
Eristyksessä sinnitellään odottaen, että kanssakäyminen palaa entiselleen.
– Itse ottaisin vakavasti myös sen vaihtoehdon, että normaali elämä palaa, mutta kaikki eivät palaa siihen entisenlaisina. Inhimillisyyteen ja kasvuun liittyviä tarpeita ei voi siirtää.
Heinolan kaupunki on tekemässä uutta hyvinvointisuunnitelmaa.
– Olen mukana työryhmässä. Näen, että korona-aika on tuonut myös hyvää siinä suhteessa, että se pakottaa monipuolistamaan työtapoja. Aloittavalla hyvinvointialueella toivon päättäjien ottavan tosissaan sosiaalityön ja lastenhuollon resurssitarpeen kasvaviin tehtäviin nähden, Heikkilä kertoo.
Digitaalisuus on uusi mahdollisuus myös diakoniatyössä.
– Etäyhteys on kiireisen perhearjen keskellä aikaa säästävä kontaktimuoto. Myös kynnys yhteydenottoon on matala. Tätä kannattaa pohtia palvelujärjestelmää kehitettäessä, hän miettii.
Yhteiskunnan turvaverkko ei tule kehittämällä täydelliseksi, joten diakoniatyölle jää tehtävänsä.
Oman roolinsa Heikkilä kiteyttää näin: tukea, tietoa ja toivoa.
Perhediakonia
Keskiössä turvaverkosta pudonneet
Perhediakonian avun kohteita ei ole tiukasti rajattu, mutta keskiössä ovat erityisesti ne asiakkaat, jotka ovat pudonneet yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle.
Työtä kohdennetaan perheisiin, joissa on 0–18-vuotiaita lapsia tai joissa odotetaan vauvaa.
Tuen tarve voi liittyä vanhemmuuteen, kasvatukseen, parisuhteeseen tai taloudelliseen turvaan.