Lahdessa asuva ukrainalainen Liliia Harmai: ”Joudun miettimään joka päivä, onko perheeni vielä elossa”
Ukrainalaisen Liliia Harmain raskas kevät kääntyi sukulaisperheen majoittamiseen ja kiitollisuuteen ihmisten halusta auttaa hänen kotimaataan. Huoli Ukrainassa olevista perheenjäsenistä on kova.
Teemu Leppänen
Lahtelaisella Liliia Harmailla, 31, on takanaan raskas kevättalvi. Sen muutti yksi puhelu isältä Ukrainasta 24. helmikuuta aamulla: Venäjä hyökkää ja täällä on alkanut sota.
Harmai kertoo, että hänen perheestään isä ja veli sekä täti ovat yhä Ukrainassa. Veli ja muita sukulaismiehiä on armeijassa.
– Haluaisin, että perheeni tulisi turvaan Suomeen, mutta he eivät ole halunneet lähteä sieltä.
Harmaita lohduttaa hiukan se, että ukrainalaiset auttavat nyt paljon toinen toistaan. Hän on kiitollinen kaikille, jotka haluavat auttaa ukrainalaisia ja on iloinen siitä, että heitä on paljon.
– Suomalaisilla on suuri sydän. Kaikki haluavat auttaa.
Auttamishalua nähtiin esimerkiksi Lahden seurakuntien kahdessa Apua Ukrainaan -konserttissa maaliskuussa. Niiden yleisömäärä kohosi lähes 900 henkeen. Konsertit tuottivat kolehtina lähes 9 000 euroa, ja lahjoittaa sai myös Kirkonmaan Ulkomaan (KUA) avun kautta.
Päijäthämäläiset seurakunnat ovat ilmoittaneet lahjoittavansa eri suuruisia summia KUA:n keräykseen.
Konsertit tuottanut Heidi Pakarinen muistuttaa, että keräys on edelleenkin voimassa.
– Olisi upeaa, jos esimerkiksi päijäthämäläiset yritykset lähtisivät mukaan auttamaan, Pakarinen totesi Lahden seurakuntien tiedotteessa.
Harmai kertoo lähettäneensä miehensä kanssa kuivamuonatarvikkeita ja vaippoja Ukrainaan. Sen jälkeen apua onkin tarvittu omassa taloudessa, kun miehen sisko saapui kahden pienen lapsen kanssa raskaan seitsemän päivän matkan jälkeen heidän luokseen.
Lahden seurakuntien diakoniatyöntekijöille on tullut maaliskuun loppuun mennessä muutamia yhteydenottoja ukrainalaispakolaisilta.
– Odotamme, että yhteydenottojen määrä kasvaa muutamaan kymmeneen. Olemme varautuneet perustarpeiden tukemiseen. Lisäksi tarjoamme henkistä apua siinä tapauksessa, että yhteinen kieli löytyy, kertoo diakoniajohtaja Riku Suokas.
Tällä viikolla Lahden seurakunnat aloitti keräyksen, jonka varoilla diakoniatyöntekijät hankkivat elämisen perustarvikkeita Lahteen tuleville Ukrainan pakolaisille.
Harmain perhe on kotoisin Tšernihivin kaupungista, johon Venäjä on myös raskaasti iskenyt. Kaupunki sijaitsee noin 100 kilometriä maan pääkaupungista koilliseen. Yhteydenpito Suomesta käsin Ukrainaan on vaikeaa, koska sähköpulan vuoksi esimerkiksi kännyköiden lataaminen on vaikeutunut.
Harmai kertoo, että hän tuli yhdessä miehensä kanssa Suomeen neljä vuotta sitten, ensin Suomussalmelle marjanpoimijoiksi. Tällä hetkellä mies työskentelee betoninvalmistuksessa. Liliia opiskelee kokiksi Koulutuskeskus Salpauksessa.
Maaliskuun lopulla haastattelupäivään mennessä Harmain kerrostalossa asuvan isän taloon ei ollut osunut pommeja tai ohjuksia. Kaikesta on pulaa: sähköstä, vedestä, ruuasta.
– Joka päivä minulla on stressi. Joudun miettimään, onko perheeni elossa. Kun isä soitti sodan alkaessa, itkin sen koko päivän niin, että kasvoni turposivat, Harmai kertoo.
Hänen tiedossaan on, että sukulaismies on kuollut armeijan riveissä.
– Kun puhun isän kanssa puhelimessa, puheessa toistuu ”Slava ukraini”. Maamme ja armeijamme on vahva, ja maa on meidän.
Keräys Lahteen saapuvien Ukrainan pakolaisten auttamiseksi löytyy osoitteesta lahdenseurakunnat.fi/ukrainansota.