Arjen rutiinit ja työ limittyvät suloiseksi mössöksi, josta on vaikea saada otetta
Papin työt eivät noudata tavallisen työssäkävijän arjentajua. Joskus työt tulevat kotiin ja hartauspuheet, saarnat, sekä kalenterin päivitykset joutuu usein tekemään silloin, kun muu arki sen sallii. Tämänkin kirjoituksen esiversio on kohdannut synnyinhetkellään seuraavaa: Ensin perheen vanhin tyttö tulee pyytämään, että letitän tukan suihkun jälkeen, muuten se menee takkuun nukkuessa. Noin 10 minuuttia myöhemmin kuulen pienten jalkojen tepsutusta yläkerrasta. Perheen kuopus on kai taas kiivennyt pinnasängystään tepastelemaan ympäriinsä. Seuraa pikainen sänkyyn palautus ja vartin unille silittely. Palattuani alakertaan huomaan, että tiskikone on päättänyt työnsä. Avaan luukun, että astiat pääsevät kuivumaan. Tietokoneen luokse palatessani mietin, mihin ajatukset tuli taas jätettyä, juuri ennen kuin perheemme keskimmäinen tulee näyttämään suussaan heiluvaa hammasta, ja pyytää kokeilemaan, josko se kohta irtoaisi. ”Ei ihan vielä”, sanon.
Vaikka kaikki perheelliset eivät ole pappeja, monessa perheessä eletään samanlaisissa ristipaineissa. Varsinkin, kun poikkeusoloja on eletty jo useampi viikko. Arjen rutiinit ja työ limittyvät sulavasti suloiseksi mössöksi, josta on välillä vaikea saada otetta. Monesti arjesta löytää ilon hetkiä ja varmasti useammalle perhe on enemmän voimavara kuin taakka, mutta jatkuvassa vaatimusten meressä saattaa ilmoille päästä myös huokauksen muodossa sanaton rukous omasta jaksamisesta. Tänä vuonna Yhteisvastuukeräyksen kampanja on tähdännyt perheiden tukemiseen tunnuslauseella "Sinä riität hyvään vanhemmuuteen". Se on myös totta.
Meissä jokaisessa on mahdollisuus tarjota lapsille heidän asioistaan oikeasti välittävä aikuinen, tai ainakin turvallinen syli, jossa viivähtää, kun murhe yllättää pienen ihmisen. Joskus omat voimat pettävät, mutta sitä varten meille ovat läheisemme, seurakunta ja viime kädessä Jumala. ”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen”, opastaa 1. Pietarin kirje. Kirjoituksen edetessä juoksee vielä perheen keskimmäinen alakertaan antamaan iltahalauksen. Kyllä tässä pärjätään.
Kirjoittaja on Asikkalan seurakuntapastori.