Helena Salakka: Kohtaamisilla on uskomaton vaikutus – taitava kohtaaja huomioi kumppanin mutta tuntee myös omat rajansa
Tuolla hän on! Näen hänet jo kaukaa. Kiihdytän askeleitani ja minua alkaa jo hymyilyttää. Kaarran ostoskärryni hänen kassansa luo. Nostan ostostavarani kassahihnalle ja hän huikkaa minulle tervehdyksensä, katsoo silmiini ja hymyilee. Juttelee hetken mukavia.
Tämä on hyvin arkinen tilanne, mutta samalla tuossa hetkessä kaupan kassalla on jotain selittämätöntä. Tuossa lyhyessä hetkessä tulen ihmeellisesti kohdatuksi ja huomioiduksi. Työnnän ostoskärryni tämän jälkeen kohti parkkipaikkaa hyräillen ja oloni on melkein kuin lottovoittajalla. Tuolla lyhyellä kohtaamisella on uskomaton vaikutus.
Mitä sinun arkeesi kuuluu? Onko sinun ympärilläsi ihmisiä, jotka ovat upeita ihmiskohtaajia? Naapureita, jotka heittävät sydämelliset heipat mennessään ulkoiluttamaan koiriaan? Ystäviä, joiden kanssa keskusteltuaan tulee voimaantunut olo? Esimiehiä, jotka ovat tilannetajuisia vaikeissakin paikoissa?
Kuinka monta lapsuutta, nuoruutta ja parisuhdetta pelastuisi, jos osaisimme, jaksaisimme ja ehtisimme kohdata toisiamme paremmin? Kuinka monella työpaikalla voitaisiin paremmin, jos meillä olisi paremmat kohtaamistaidot?
Olen pohtinut sitä, miten monessa kodissa kasvaa tällä hetkellä lapsia ja nuoria, joille tiuskitaan tai joita mitätöidään, kun he sanovat jotain. Eikä tämä ilmiö liene vieras myös parisuhteissa tai työpaikoilla. Jos ensin uskaltautuu sanomaan jotain ja kohta sille naureskellaan tai ideaa sanotaan tyhmäksi, seuraavalla kerralla ei ehkä tee mieli enää sanoa mitään. Pikkuhiljaa alkaa uskoa, että on itse tyhmä ja huono. Tunnen erään tällaisen aikuisen ihmisen, joka on lapsuudenkodissaan saanut kuulla koko ajan olevansa hidas ja tyhmä. Nyt aikuisena hänen elämänpiirinsä on hyvin pieni. Hän käy lähikaupassa, mutta ei juuri muualla. Hän ei uskalla ehdottaa mitään eikä ottaa riskejä. Hän on kääntynyt sisäänpäin. Häntä on satutettu sanoilla liian monta kertaa hänen elämänsä aikana.
Onneksi aina on toivoa ja meillä on mahdollisuus oppia. Omia tapojaan kohdata voi alkaa tutkailla ja tiedostaa. Kun kohtaan muita, puhunko koko ajan itsestäni? Annanko muille suunvuoroa? Edistävätkö kommenttini keskustelua vai katkaisevatko ne vuorovaikutuksen? Osaanko tarvittaessa pyytää anteeksi, jos olen loukannut?
Osaanko myös ilmaista, että tarvitsen omaa tilaa ja aikaa? Hyvät kohtaamistaidot tarkoittavat mielestäni myös sitä, että tunnistaa sen, että ei tarvitse olla jatkuvasti muiden käytettävissä ja saatavilla. Hyvä kohtaaminen ei ole sitä, että jaksaa kuunnella muita loputtomasti. Hyvä kohtaaja tuntee omat rajansa ja osaa suojella niitä. Hän ei suostu olemaan roskakori.
Aina ei jaksa, ei ehdi eikä tarvitse kohdata muita ihmisiä. Jokaisella on oikeus ja tarve olla myös yksin, ilman muita ihmisiä. Kun omat akut ovat täynnä ja itsellä on voimavaroja, jaksaa myös kohdata muita arkisissa, ihmeellisissä hetkissä.
Kirjoittaja on lahtelainen opinto-ohjaaja ja aineenopettaja sekä kaupunginvaltuuston jäsen.