Kaik­ki al­koi om­pe­lu­ko­neen ja sau­mu­rin huol­los­ta. Lä­hes käyt­tä­mä­tön sau­mu­ri­ni le­pä­si 20 vuot­ta kaa­pis­sa ja mi­ten olin­kaan sääs­tä­nyt sii­hen ra­haa las­ten ol­les­sa pie­niä. Aloi­tet­tua työ­ni di­a­ko­ni­as­sa ruuh­ka­vuo­sien kes­kel­lä om­pe­lut unoh­tui­vat. Ko­ke­nut kor­jaa­ja sai on­nek­si mo­lem­mat ko­neet taas sur­raa­maan.

Ke­vään ai­ka­na seu­ra­sin te­le­vi­si­os­ta Muo­din hui­pul­le 2024 -sar­jaa, lem­pi­oh­jel­maa­ni. Uran­sa alus­sa ole­vat muo­ti­suun­nit­te­li­jat ki­sa­si­vat hy­pys­tä alan­sa hui­pul­le. En niin­kään ol­lut kiin­nos­tu­nut huip­pu­muo­dis­ta, vaan pro­ses­sis­ta, jos­sa luo­daan uut­ta ja käyt­tä­jäl­le yk­si­löl­li­ses­ti so­vel­tu­vaa vaa­tet­ta.

Pik­ku­hil­jaa mie­les­sä­ni al­koi pyö­riä aja­tus, mi­ten lä­hel­lä toi­si­aan ovat­kaan ih­mi­sen ul­koi­nen ja si­säi­nen va­rus­ta­mi­nen. Vaik­ka­kin vaa­te­tus nä­kyy kai­kil­le ja si­säi­nen maa­il­ma on yk­si­tyi­nen. Ja mi­ten sa­mat tee­mat ovat aut­ta­mi­sen ja vaa­te­suun­nit­te­lun yti­mes­sä, yh­teys ke­hoon ja tun­tei­siin sekä pyr­ki­mys täyt­tää it­sem­me ko­koi­nen kolo täs­sä elä­mäs­sä.

Mie­li­ku­vis­sa­ni apua ha­ke­van tak­ki voi ol­la lii­an pie­ni, jol­loin omat lah­jat ja roh­keus elää omaa elä­mää ovat tu­kah­tu­neet. Lii­an pie­nen ta­kin nä­ke­vät muut­kin ja huo­maa­vat ti­lai­suu­ten­sa tul­len kä­vel­lä röyh­ke­äs­ti yli. Tai tak­ki voi ol­la lii­an suu­ri, lii­kaa odo­tuk­sia, lii­kaa haas­tei­ta, ja ih­mi­nen vä­syy. So­pi­vaan tak­kiin tar­vi­taan uu­det kaa­vat ja asi­aan pa­neu­tu­nut om­pe­li­ja. Sel­lai­nen, joka ky­se­lee, mil­lais­ta mal­lia asi­a­kas on miet­ti­nyt. Ja vä­riä, eh­kä sitä pi­tää en­sin miet­tiä yh­des­sä. Eh­kei ai­na mus­taa, tai rus­ke­aa, vaan vä­hän se­kaan pu­nais­ta, kel­tais­ta tai roh­ke­aa orans­sia. Mi­hin vaat­teen kan­ta­ja oli­si val­mis, mil­lai­nen on hä­nen unel­man­sa elä­mäs­tä?

Eri­tyi­sen tar­kas­ti val­mis­te­taan su­rua koh­dan­neen hen­ki­lön vaa­te. Su­re­va eh­dot­taa viit­taa, läm­pöis­tä, peh­me­ää, jo­hon voi­si kää­riy­tyä ja ko­kea ole­van­sa tur­vas­sa. Om­pe­li­ja kuun­te­lee tark­kaan asi­ak­kaan­sa toi­veet, te­kee nii­den mu­kaan ja ym­mär­tää, et­tä tak­ki­a­si­oi­hin pääs­tään vas­ta, kun su­re­van viit­ta on las­kos­tet­tu si­vuun ja nos­tet­tu hyl­lyl­le.

Jos­kus, va­hin­gos­sa, vaat­teen so­vi­tus­vai­hees­sa neu­la saat­taa pis­tää ki­vu­li­aas­ti asi­a­kas­ta. Om­pe­li­ja pa­hoit­te­lee va­hin­koa ja yrit­tää ol­la vie­lä tar­kem­pi jat­kos­sa. Vii­sas aut­ta­ja tar­kas­taa ai­na vä­lil­lä, on­ko ym­mär­tä­nyt oi­kein kuu­le­man­sa asi­at. Jos suh­de on tur­val­li­nen, asi­a­kas kyl­lä ker­too re­hel­li­sen vas­tauk­sen. Jos vää­rin­kä­si­tyk­siä on sat­tu­nut, ne sel­vi­te­tään ja ki­pua ai­heut­ta­neet sa­nat me­net­tä­vät mer­ki­tyk­sen­sä.

Muo­din hui­pul­le -oh­jel­mas­sa suun­nit­te­li­jat kuu­le­vat ole­van­sa niin hy­viä, kuin hei­dän vii­mei­sin suun­nit­te­le­man­sa vaa­te on. So­pii­kin poh­tia näin eläk­keel­le siir­ty­mi­sen kyn­nyk­sel­lä, mis­sä eni­ten ha­lu­ai­sin aut­ta­ja­na on­nis­tua? Vas­taus on: Minä näen Si­nut.

Kir­joit­ta­ja on Jout­jär­ven di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä