Ihmisarvo on jakamaton – radikaalia periaatetta ei voi noudattaa 90-prosenttisesti
Uusi hallitus on ajautunut kummalliseen tilanteeseen. Lomakaudella, ennen kuin työ on ehtinyt alkaakaan, se on joutunut selittelemään vallankäyttäjien rasistisiksi epäiltyjä kirjoituksia ja asenteita.
Kesän mittaan on virinnyt vilkas ja tarpeellinen keskustelu ihmisen arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Ihmisarvolla tarkoitetaan jokaisella ihmisellä olevaa arvoa, joka on yhtäläinen ja luovuttamaton. Kristillisen käsityksen mukaan ihminen on luotuna arvokas riippumatta hänen ominaisuuksistaan tai saavutuksistaan.
Oletpa siis tumma tai vaalea, burkaa käyttävä musliminainen, konna tai hyväntekijä, rikas tai kerjäläinen, ihmisarvon määrä on täydet 100 prosenttia. Periaate löytyy esimerkiksi kirkon auttamistyön ja muun yhteiskunnallisen, syrjäytettyjen aseman hyväksi tehdyn työn taustalta.
Periaate on vaikuttanut monien maiden, muun muassa Suomen, perustuslakiin. Se on myös tärkeässä osassa esimerkiksi Immanuel Kantin filosofiassa.
Kuten poliitikkojen entisistä puheista ja kirjoituksista voi päätellä, kaikki eivät kuitenkaan ole tästä yhtä mieltä. Riveiltä ja rivien välistä on voinut lukea, että joidenkin oikeudet ovat toisia suurempia ja viha muukalaisia kohtaan on toisten mielestä ookoo.
Vierasmaalaisiin liittyvät epäluulot eivät tietenkään ole uusi asia. Nurkkakuntaisuutta on aina koettu, ja sitä ilmenee yhä jopa eri paikkakuntien kesken.
Ajanlaskun alun aikoihin vapaat roomalaiset miehet muodostivat etuoikeutettujen joukon suhteessa esimerkiksi naisiin sekä eri etnisistä ryhmistä koostuvaan orjaväestöön.
Joihinkin ihmiskunnan pimeimpiin ilmiöihin, kuten juutalaisvihaan tai Etelä-Afrikan apartheid-hallintoon, on löydetty jopa raamatullisia perusteita. Raamattu ja rasismi -nimisen kirjan kirjoittanut teologian tohtori Minna Heimola toteaakin Kotimaa-lehden haastattelussa, että myös kristittyjen pyhää kirjaa on luettava eettisillä periaatteilla.
Kirkkoisistä jo esimerkiksi Augustinus harjoitti eettistä raamattukritiikkiä. Hän suhtautui kielteisesti Vanhan testamentin kyseenalaisina pitämiinsä kohtiin, kuten moniavioisuuteen.
Ihmisarvo on jakamaton. Jotta tämä radikaali ja hyväksi havaittu periaate pysyy totena, emme voi noukkia rusinoita pullasta ja noudattaa sitä esimerkiksi 90-prosenttisesti.
Soveltamista nykypäivään voi hahmotella Uudesta testamentista löytyvien rakkauden kaksoiskäskyn ja kultaisen säännön valossa. Ensimmäinen kehottaa rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Kultaisen säännön nojalla puolestaan "kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille".