Vihreä siirtymä tapahtuu nyt
Jani Mahkonen
Puhdas siirtymä on vahvasti käynnissä. Enää seurakunta ei voi sanoa olevansa edelläkävijä, jos tavoittelee vain fossiilisista energioista luopumista ilman sen kunnianhimoisempia tavoitteita. Muutos on käynnissä ja nyt lasketaan enää niitä, ketkä ovat omaksujien enemmistöä tai myöhään heränneitä. Nyt on viimeistään oikea hetki hyödyntää tukia tai mennä mukaan hankkeisiin, sillä myöhään heränneille niitä ei ole enää tarjolla.
Ilmastonmuutoksen kiireellinen hillitseminen tunnustettiin jo 2015 Pariisin sopimuksessa. EU:n Green Deal on vuodelta 2019, ja sen puitteissa jaetaan miljardeja euroja ilmasto- ja kiertotaloustyöhön. EU:sta on tullut myös oikea säädösten hyöky, joka ohjaa vihreää siirtymää ja samalla lisää EU-tasoista energia- ja materiaaliomavaraisuutta. Asia on jo niin vahvasti säädelty ja rahoituksilla ohjattu, että tavoitteelliset toimijat katsovat jo mitä seuraavaksi: hiilensidonnan markkinat, luonnon monimuotoisuuden merkittävä lisääminen, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja oikeudenmukaisuus sekä sosiaalinen kestävyys.
Tutkimustieto kertoo meille, että vihreässä siirtymässä tarvitaan yhteistyötä, jos se halutaan tehdä kustannustehokkaasti. Systeemitasolla se tarkoittaa toimialarajat ylittävää yhteistyötä ja uudenlaisia kumppanuuksia ja innovaatioita. Paikallisella tasolla se tarkoittaa esimerkiksi energian varastointia eri tavoin - kumppanien kanssa tai esimerkiksi maatilan ja biokaasuyrittäjän yhteistyötä. Seurakuntakin voi olla aktiivinen toimija eikä vain passiivinen energialaskujen maksaja. Maalämpöön siirtyminen on hyvä toimi, mutta energian varastointi ja tekoälyn hyödyntäminen vielä pitemmälle katsova. Nyt tuulivoimaprojektin sijoittuminen seurakunnan metsäalueelle tuo paljon suuremmat tuotot kuin tavallinen metsänkasvatus. Samoin on aurinkovoimaprojektissa, mutta silloin metsä menetetään ja paneelien alle pitää laittaa esimerkiksi kulttuuriympäristöjen vaarantuneita lajeja monimuotoisuuden kompensoimiseksi.
Seurakunnilla on hyviä mahdollisuuksia olla vihreän siirtymän ja sitä seuraavan ajan kustannustehokas ja yhteistyötä tekevä toimija. Seurakunnissa myös ymmärretään ihmisten ja tilanteiden moninaisuus, ja aikahorisontti on pitkä. Seurakunnat ovat metsänomistajia, hankkijoita, kasvattajia ja auttajia, joten mahdollisuuksia hyvän tekemiseen ja oikeudenmukaisuuden edistämiseen sekä uudenlaisiin kumppanuuksiin on. Lahden päätös luopua kesäkukista eli kertakäyttökulttuurista haudanhoidossa on pieni, mutta merkittävä teko. Monivuotiset hautausmaan kasvit voidaan suunnitella siten, että pölyttäjille on eri aikoihin kukkivia kasveja. Pienellä, mutta rohkealla teolla on suuri vaikutus.
Hautausmailla syntyy myös hämmentävät määrät hankalasti kierrätettävää jätettä. Kuka uskaltaa tehdä ensimmäisenä jätemääriä vähentäviä, rohkeita päätöksiä?
Kirjoittaja on heinolalainen kirkkovaltuutettu