Heinolan seurakunnan hankepäätös voisi edistää erittäin uhanalaisen perhosen suojelua
Perhosharrastaja, kanttori Jukka Tabell osoittaa muurin vieressä olevaa viherkaistaa, jossa rikkakasvien juurien poisto ja sorastaminen edesauttaisi pikkusinisiiven toukan ravintokasvien siirtoa ja kasvua. Toimenpide vähentäisi jatkossa seurakunnan hoitotyötä. Kuva: Esa Arvekari
Esa Arvekari
Heinola alkaa olla viimeinen linnake erittäin uhanalaisen perhosen pikkusinisiiven säilymisen kannalta. Elintila perhosen toukan luontaisille ravintokasveille kaventuu myös Heinolassa.
– Perhosen toukka on riippuvainen idänkeulankärjestä, jota esiintyy vain harvoissa, avoimissa ja paahteisissa rinnepaikoissa, muistuttaa perhosharrastaja, Heinolan seurakunnan kanttori Jukka Tabell.
Yksi keulankärjen luontaisista esiintymistä on Heinolan vanhan hautausmaan liepeillä.
– Hoitotoimilla alueelle voisi saada kasville suotuisan elinympäristön, hän sanoo.
Perhosharrastajien katseet kääntyvät seurakuntaan, joka voisi olla avainasemassa perhosen kannalta suotuisan luontotyypin suojelussa.
– Mikäli seurakunta ottaisi asian ohjelmaan, olen varma, että perhosen tilanne paranisi.
Perhosharrastajien ympäristönhoitotyöt jäävät satunnaisten talkoiden varaan. Seurakunnan viheralueiden hoito sen sijaan on organisoitua ja säännönmukaista.
Heinolan seurakunta on hoitotoimillaan ansainnut ympäristödiplomin.
– Olemme saaneet valmiiksi ympäristöohjelman vuosille 2020–24. Siinä luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on yksi keskeinen päämäärä. Se velvoittaa myös uhanalaisten eläin- ja kasvilajien suojeluun, sanoo seurakuntapuutarhuri, ympäristövastaava Kati Metso.
Pikkusinisiiven osalta tulisivat käytännössä kysymykseen vesakon ja heinikon raivaus sekä paikoin vanhan maapohjan kyntö joillakin hautausmaan reuna-alueilla ja viereisessä metsässä.
– Pelkkä vesakon raivaus ja heinikon niitto ei riitä, sillä vesakoituminen ja rikkaruohottuminen alkaa välittömästi, mikäli juuret jäävät maahan. Käytännössä vanha maapohja poistetaan ja tilalle joko siirretään tai kylvetään perhosen ravintokasveja. Lopputulos on paljaan niittymäinen viheralue, Tabell kertoo.
Heinolan vanhan hautausmaan ympäristö sopii olosuhteiltaan pikkusinisiiven elinpaikaksi. Kuvassa perhosen toukan ravintokasvi, idänkeulankärki. Kuva: Esa Arvekari
Esa Arvekari
Seurakunta ja perhosharrastajat ovat neuvotelleet hoitotoimista.
– Meille esitettiin muutaman neliön kokoista aluetta hautausmaan nurkasta. Se ei kuitenkaan ole perhosen suojelun kannalta riittävä määrä. Hoitotyöllä alkaa olla vaikuttavuutta, mikäli alue on muutamien kymmenien aarien kokoinen, Tabell sanoo.
Tabell uskoo, että perhosen suojelu etenisi, mikäli seurakunta tekisi asiassa hankepäätöksen.
Riittävän vaikuttava lopputulos ei synny pelkästään talkootyönä lapiovoimin. Joissakin kohdin tarvitaan konevoimaa. Työ vaatii aikaa ja siitä aiheutuu myös kustannuksia. Hankepäätös ehkä mahdollistaisi avustuksen hakemisen ely-keskukselta, jolloin seurakunta ei vastaisi kaikista kustannuksista, Tabell pohtii.
Metson mielestä ajatus on kehittämisen arvoinen.
– Jo pelkästään ympäristöstrategian perusteella seurakunta sitoutuu lisäämään luonnonmukaisen hoidon alueita pölyttäjähyönteisten elinolojen parantamiseksi. Perhosen ravintokasvien suojelu sopisi hyvin tämän suunnitelman yhteyteen. Jos hoitotoimia halutaan ajaa hankkeen avulla, kuuluu se kirkkoneuvoston päätettäviin asioihin.
Luonnonsuojelubiologi Tuula Tanska Kaakkois-Suomen ely-keskuksesta kertoo, että pikkusinisiiven hoitotyötä on tehty velvoitetöinä tiehankkeiden yhteydessä.
– Pikkusinisiiven elinympäristön hoitotyöhön on kuitenkin myönnetty avustuksia myös suojeluperusteella. Ympäristöministeriöllä on käytettävissä niin sanottuja uhanalaisrahoja sekä Helmi-rahoitusta. Nämä rahoitukset ovat kuitenkin edellyttäneet kohteiden sijaintia suojelualueilla.
Helmi-rahoitukseen on tiettävästi tulossa myös kuntarahaa sekä järjestörahaa, joiden jakoperusteet eivät edellytä suojeluhanketta.
– Mikäli seurakunta tai jokin yhdistys kaavailee perhosen elinympäristön kunnostusta, voi hankkeen käynnistäjä ja vetäjä olla myös ely-keskus, Tanska sanoo.
Hämeen ely-keskuksen ympäristösuunnittelija Mika Kalliovirran mukaan paikallisten perhosharrastajien ja seurakunnan kiinnostus suojelutyöhön on hyvä lähtökohta.
– Hämeen ely-keskus myönsi vastikään avustusta Heinolan kirkonkylän toisen perhoskohteen kunnostamiseen. Jos lajin säilyminen varmistetaan lisäalueella, on mielestäni aiheellista selvittää, millaiset edellytykset olisi muodostaa hanke myös hautausmaan liepeille ja mitä kautta rahoitus järjestyisi, hän sanoo.